Lapin lumoissa osa 2

Retkeilykarttaa tutkiessamme suunnittelimme aluksi käyvämme esimerkiksi Sioskurussa tai Nammalakurussa ja kävelevämme sieltä telttayön jälkeen takaisin lähtöpaikkaan. Itse en jaksanut oikein innostua tällaisesta retkestä, nämä paikat kun ovat jo aiemmilta reissuilta tuttuja. Tämän vaeltajan mieli halajaa aina uusiin ja entistä korkeampiin paikkoihin, joten Pahakurukaan ei innostanut, vaikka siellä en ole vielä koskaan muista käyneeni. Etsin kartasta huippuja ja mietiskelin, mihin mieleni tekesi mennä. Siinä miettiessäni silmäni kiinnittyi Pyhäkeroon, Ounastuntureiden toiseksi korkeimpaan huippuun. Kilometrejä laskeskellessani huomasin, että jos kävelisimme Pyhäkerolta suoraan Hettaan, matkakaan ei kävisi ylitsepääsemättömäksi. Aluksi oli tarkoitus lähteä Pippovuoman suopolun kautta, mutta pitkospuiden huonon kunnon ja polun märkyyden vuoksi päädyimme hiukan pidempään, mutta kuivempaan reittiin, joka kulki Ketomellasta Hietajärvelle ja sieltä Seiposen näköalapaikan kautta Sioskuruun. 

 

Pidempää evästaukoa vietimme illalla Sioskurun autiotuvan nuotiopaikalla. Makkarat paistuivat nuotiolla ja ruoka valmistui retkikeittimellä. Kyllä maistui makoisalta, kun oli oikea nälkä noin 16 kilometrin taivaltamisen jälkeen. Sioskuruun saapuessamme tuntui, ettei jaksaisi enää jatkaa matkaa metriäkään, mutta levähtämisen ja syömisen jälkeen voimat palasivat ja lähdimme vielä samana iltana jatkamaan Pyhäkeron huipulle.

Maisemia matkalla Pyhäkerolle. Aurinko alkoi laskea jo matalalle horisonttiin, päivän kääntyessä loppupuolelleen. 

Vihdoin huipulla! Neljän kilometrin nousun jälkeen maisemat olivat mielettömät! Kannatti kiivetä illalla tämä matka, sillä aamulla sumu oli laskeutunut tunturiin, niin ettei vieressä olleen Pyhäjärven vastaranta edes erottunut. Ja kuten kuvasta näkyy, kasvanut vauvamahakin kulki mukana reissussa, vieläpä ihmeen kevyesti. 

Teltan pystytimme Pyhäjärven rantaan, ihan huipun tuntumaan siis. Melkoinen tuuli koko yön kävikin ja kesämakuupusseissa hiukan vilu vaivasi. Ihan varma en ole, nukuinko koko yönä yhtään hetkeä, mutta ihmeen vähän aamulla noustessa kuitenkaan väsytti. Pikaisen aamupalan jälkeen matka jatkui Pyhäkeron autiotuvalle puuron keittoon, kun järven rannalla olleella nuotiopaikalla ei ollut puita ja kaipasimme liikkumalla syntyvää lämpöä. Hyvältä maistui lämmin tee ja kaurapuuro aamukävelyn jälkeen. 

Muutaman tunnin kävelemisen jälkeen olimme vihdoin perillä Ounasjärven rannassa ja saimme venekyydin Hettaan, järven toiselle rannalle. Melkein parasta koko reissussa oli vastarannalla odottava mummin sylissä odottava tyttö. Ensimmäinen yö tytöllä erossa äidistä ja isästä oli mennyt kuumeisena, mutta muuten tyytyväisenä. Kokonaisuudessaan kävelymatkaa reitistä kertyi n. 30 km, joista 20 km kävelimme ensimmäisenä ja loput toisena retkipäivänä. Hieno reitti, suosittelen!