3/31/2016

Yksivuotias





Meidän vauva on yhtäkkiä ihan iso yksivuotias. Kävellä taapertaa ympäri taloa ihan vaan kävelemisen ilosta. Leikkii nukella ja harjoittelee palikkatornin rakentamista. Syö itse ja nukkuu ihan yömaitoa. Ulkonakin töpöttelee kumppareilla menemään, nyt kun vihdoin sopivat kirpparilta tulivat vastaan. Puistossa konttasi itse hiekkalaatikolta liukumäkeen ja halusi kokoajan uudestaan ja uudestaan laskemaan. Vähän alkaa olla ilmassa eroahdistusta, kun lyhyen kauppareissun ajan olin itkeskellyt äitin perään ja kaivannut selvästi. Ollaan oltu yli viikko päiväkodista lomalla, saa nähdä miten paluu sinne sujuu. Niin iso ja niin pieni. 

Olen ommellutkin, vaan kuvat on jäänyt vielä ottamatta, kun omia vaatteita on hankala yksinään kuvata. Omaa mekkoa lukuunottamatta on vähän tekeminen jumittanut, kun olen mieluummin nauttinut ajasta lapsen kanssa näinä muutamina lomapäivinä. Ensi viikolla jatkuu jälleen koulu. 

3/13/2016

Aurinkoa nauttimassa








Eilen päätettiin lähteä ihailemaan talvisia maisemia Laajavuoreen. Pakattiin eväät reppuun, lapsi liinaan ja puuskutettiin pitkä mäki ylös. Vaan kyllä kannatti! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja huipulta löysimme iloksemme vielä rinnekahvila Kaltevan kaktuksen! Vohveli maistui hyvässä säässä ja aurinko lämmitti retkeilijöitä. Paluumatkalla pääsimme vielä näkemään muutaman hypyn mäkihyppymäestä. 

Tässä muutama viikko sitten kirpputorireissulla kadotin tytön rusettipipon ja iski tarve uusi tilalle. Verson puodin Rauhasta ompelin pipon tupsulla ja nahkamerkillä. Omaan pipoon asti ei tupsulankoja riittänyt, mutta nahkamerkki löytyy siitäkin. Ehkä vähän liian samiksia. Mutta pipoista tykkään. Loppupalaa kankaasta olen pyöritellyt keksimättä mitä siitä tekisin. Aloin jo ommella paitaa, mutta ei siitä tullut kivaa. Ehkä tylsästi taas legginssit? Täytyy jatkaa pohdintoja. 

3/09/2016


Vuosi sitten hän oli niin kovin pieni ja niin täydellinen. Tyytyväinen ja rauhallinen vauva. Kovin uusi ja ihmeellinen. Nyt ehtiväinen touhutaapero, reipas ja iloinen päiväkotityttö. Joka päivä uutta oppiva. Niin iso jo! 


3/07/2016








Nämä kuvat on pitänyt julkaista jo aikaa sitten, mutta johonkin muistin sopukoihin on jääneet. Saatiin lahjaksi anopilta ihana Marimekon Kuusikossa -kangas. Verhon siitä ompelin ja kun sitä aloin ikkunaan sovittamaan, huomasin että koko järjestys on taas pyöräytettävä uusiksi. Sohvan divaaniosakin kääntyi toiseen reunaan, kiva kokeilla näinkin päin. Seinä kaipasi taulua ja alkuun teipillä laitoin koulussa maalaamani sormivärityön, joka on salaisen metsän ja linnun tarinan pohjalta toteutettu. Ohjeena oli käyttää vain yhtä väriä ja yhtään yllättämättä valitsin energiavärini keltaisen. Lintu on sattumoisin mukana ollutta villalankaa. Tykkään tästä, vaikka miteen kovin ihmeellistä työssä ei olekaan. Ehkä juuri siksi tykkään. 

Hiljaisuutta täällä on riittänyt. Pientä väsymystä on ilmassa kiitos harjoittelun pitkien päivien, ison tehtävämäärän ja huonosti nukuttujen öiden. Kokonaisuudessaan on sujunut kyllä hyvin, mutta aikamoinen muutos elämänrytmissä on tapahtunut. Illat kotona on lyhyitä ja ne pyritään viettämään tiiviisti yhdessä. Mutta muutaman viikon kun jaksaa, alkaa taas rennompi kouluarki!