8/31/2016

Kutistemuovikorut





Maanantai-iltana kokoonnuimme tyttöporukalla yhden kotiin askartelemaan, materiaalina kutistemuovi. En ollut koskaan ennen tehnyt kutistemuovijuttuja, joten innokkaana odotin, mitä tuleman pitää. Halusin tehdä mustasta muovista lintu- ja bambikorut. Nämä sainkin aikaan ja onnistuivat hyvin. Päätin kokeilla myös kalvolle piirtämistä. Tulostin netistä Pikku Myy -värityskuvan, suurensin sen sopivaan kokoon ja piirsin kalvon läpi. Tussin jäljestä tulee ihanan siisti, kun muovi kutistuu pieneen kokoon. Osa tytöistä teki ihania kukkakoruja, mitkä vaativat jo vähän enemmän näpertelyä, mutta isossa koossa sekin onnistui hyvin. Reiät koruihin teimme rei'ittimellä, juuri sopivan kokoinen kutistumisen jälkeen korulenkkejä varten. Koruosat kävin ostamassa Sinellistä ja eilen illalla sain korut tehtyä valmiiksi asti. Nyt kun vielä muistaisin käyttääkin näitä koruja.. 

8/30/2016

Sisustusinspiraatio ja melkein terveellinen rahkapiirakka







Olin eilen askarteluillassa ihanassa kodissa ja iski aikamoinen kodinlaittamistarve jälleen. Viime yön tunteina, kun en saanut unta, ehdin pohtia aika monia vaihtoehtoja, mitä haluaisin laittaa uusiksi. Työpöytä vie aika paljon tilaa, samoin haluaisin eroon mäntyisestä vitriinikaapista. Haaveilen hyllystä, johon olisi upotettu työpöytä, niin saisin kaiken tämän samalla kertaa ja samalla tilankulutuksella hoidettua. Toria selailin ja muutamia vaihtoehtoja löysinkin, niistä lisää ehkä myöhemmin. Nyt kuitenkin päätin pyöräyttää ruokapöydän pitkittäin keittiön ikkunoiden alle ja aika uskomattoman muutoksen sain näin pienellä siirrolla aikaan. Aiemmin törmäilin harva se päivä syöttötuolin jalkoihin, nyt keittiössä mahtuu kulkemaan ja tyttökin leikkimään lattialla. Välipalakaveristakin saa nyt kivempia kuvia, kun valoa on tytön tuolin kohdalla enemmän kuin ennen.  

Askarteluiltaan leivoin viemisiksi rahkapiirakkaa, jota voi syödä hyvällä omallatunnolla tällainen raskausajan diabeetikkokin. Piirakkaa kehuttiin, niin ajattelin jakaa reseptin täälläkin, vaikka netistä tämän muistaakseni itsekin olen löytänyt. Itse askarteluillan aikaansaannoksista lisää mahdollisesti huomenna. 

Vähähiilarinen rahkapiirakka
Pohja:
150 g voita
3 dl kaurahiutaleita
1,5 dl jauhoja (tällä kertaa oli 1 dl mantelijauhoa ja 0,5 dl vehnäjauhoja)
alle ½ dl sokeria
Pehmenneeseen voihin sekoitetaan muut ainekset ja painellaan ison piirakkavuoan pohjalle.
Täyte:
300 g maitorahkaa
1-2 dl maustamatonta jogurttia
½ dl maitoa
1 kananmuna
vähän sokeria (½ dl taisin tällä kertaa laittaa suunnilleen)
1 tl vaniljasokeria
(½ sitruunanmehu)
3-4 dl marjoja
Sekoita täytteen aineet, ei marjoja. Kaada täyte pohjan päälle, ripottele marjat pinnalle. Paistetaan 200 asteisessa uunissa n. 25-30 minuuttia. 

8/29/2016

Vauvalle myssy ja sen seuraukset










Kaikki alkoi tällä kertaa norsiksen postauksesta, jossa hän kertoi Novitan alkaneen myydä merinovillalankaa. Tai oikeastaan jo niistä parista instakuvasta, jotka oli julkaistu jo ennen postausta. Kauppareissulla sitten jotenkin vaan ajauduin kulkemaan lankahyllylle ihan vaan tarkistamaan olisikohan meidän Prismaan jo näitä ilmestynyt. Osa väreistä oli jo loppu, joten ihan pakkohan mun oli yksi kerä kärryihin sujauttaa. Neuletyöt on takunneet jo jonkin aikaa, joten vähän tuntui absurdilta ostaa lisää lankaa, mutta niin siinä vain kävi, että parissa päivässä lanka oli neulottu kokonaan loppuun. Tarkoitus oli siis tehdä Hupsistarallaan postauksessa olleen kaltainen Gugguu -kopiopipo, mutta ravelryssä seikkailun myötä päädyin tähän Garter ear flap -myssyyn. Myssyn tein koossa toddler, kun ohjeessa oli käytetty alunperin paksumpaa lankaa. Näin sain vastasyntyneen päähän sopivan pipon aikaan. Kavennuksia en halunnut tehdä ohjeen mukaan, vaan päädyin tekemään ne mahdollisimman huomaamattomasti. Aloitin kavennukset, kun olin neulonut n. 13 cm korvaläpän alareunasta. Kavensin aluksi kolmessa kohtaa oikeilla kerroksilla nosta 1o,neulo 2o yhteen ja vedä nostettu silmukka edellisen yli. Näin jatkoin siis joka toinen kerros eli aina oikeilla silmukoilla 4 kertaa, kunnes aloin kaventaa myös edellisten kavennusten puolivälissä eli yhteensä kuudessa kohdassa. Näin jatkoin, kunnes jäljellä oli muistaakseni 7 silmukkaa ja vedin langan loppujen läpi. Ensimmäisellä kerralla aloitin kavennukset liian aikaisin ja jouduin purkamaan, mutta tokalla kerralla onnistuin neulomaan aika sopivan kokoiselta vaikuttavan myssyn. Kovin pitkään tämä ei varmaan vauvalle mene, mutta ainakin on kotiintulomyssy nyt valmiina. Hand made -merkin painoin kangasleimasilla kierrätysnahkaan. Piti ihan googlettaa, kirjoitetaanko handmade vai hand made ja löysin kummallakin tavalla kirjoitettuja niin en jaksanut enää alkaa tekemään uusia merkkejään vaan nämä välillä olevat saavat kelvata. 

Myssyn kuvaamista suunnitellessa päädyin vihdoin tekemään helmistä tuttinauhan (enhän suunnitellut tätä kuin yli vuoden). Käytin nauhaan oman koruni helmet ja puuvillanarun, tuttiklipsi ja renkula on ostettu aiemmin Jyväskylän kangaskaupasta. Osa klipsuista oli aika löysiä jo ostettaessa, toivottavasti tämä toimii paremmin. 

Viikonloppuna sain vihdoin ostettua Vimman lettitrikoota lisää (tulejoposti) ja raaskin pilkkoa aiemmin tytölle ommellut banaanitahraisiksi päätyneet lettihousut vauvalle pehmonuken vaatteiksi. Tein nuken tällä ohjeella, mutta pienempänä versiona, kun valkoinen kangas ei riittänyt ohjeen kokoiseen. Tyttö ihastui nukkeen jo kovin, täytyy siis varmaan tehdä toinenkin, niin riittää kummallekin lapselle omansa vauvan synnyttyä. 

8/26/2016

Vauvalle vuoritettu jumpsuit ja rusettihousut







Huh! Vihdoin nämä on valmiina ja kuvattuina! Jumppis odotti ensin vetskaria ja sen jälkeen aivot vinksallaan ompelin sitä monta tuntia. Koskaan aiemmin en ollut tehnyt vuoritettua jumppista vinolla vetskarilla, joten ajattelua se vaati enemmän kuin mikään muu ompelus pitkään aikaan. Pala palalta yhdistelin vuorotellen vuoria ja päällistä, kunnes lopussa huomasin, että vetoketju on ommeltu liian alas asti kiinni vuoriin, minkä takia en olisi saanut enää vuoria ja päällistä haarasaumasta erilleen. Ratkoin siis parin sentin verran ja onnistuin suunnitelmassani. Resoreista en jaksanut kikkailla saumoja piiloon, vaan ompelin ne viimeisenä ja niin että vuori ja päällinen kiinnittyvät samaan aikaan. Aiemmista jumppiksista oppineena lisäsin hupun kietaisukohtiin nepparit, niin ettei kaulus lörpätä liian avonaisena. Ensi kerralla taidan yrittää ommella vetoketjun ihan hupun saumaan asti, niin pysyy vielä paremmin kaulus paikoillaan. Tein tämän jumppiksen koossa 56 cm, toivottavasti vastaa edes suunnilleen sitä niin ehditään käyttää tätä ennen talvisäitä vaunuhaalarina. Kokolapun painoin Tigerista ostetulla leimasimella. Jumppiksen päällikangas on Elvelyckanin trikoota ja vuorina on joustocollege, ihanan pehmoinen vaate pienelle vauvalle. 

Housut on myös Elvelyckania. Muokkasin Muitaihania -housukaavasta tämmöisen edestä väljemmän laskosmallin ja lisäsin vyötärökaitaleen sivusaumojen väliin nauhat rusettia varten. Tuli aika söpöt! Housut vastaa n. kokoa 62 cm. Nyt vaan odotellaan käyttäjää näille! Tyttövaatteita nämäkin, saa nähdä saadaanko käyttäjä vai löytävätkö nämä lahjaksi kavereitten vauvoille. 

8/25/2016

Harsoille uusi elämä





Ostin käytettynä ison nipun valkoisia harsoja, meillä kun edelliset ovat vielä tytön unirätteinä ja käytettiin näitä tosi paljon jo heti ensi päivistä asti. Pulauttelevan vauvan kanssa suojaamassa niin sohvaa, turvakaukaloa kuin sänkyäkin. Vähän isomman kanssa ruokalappuina ja nyt tosiaan vielä unirätteinä käytössä. Viimeksikin painoin perunalla kuvia harsoihin ja samaan puuhaan ryhdyin eilen. Instagramista löytyi paljon ihania ideoita #potatostamp ja niistä kivoimmat otin käyttöön. Höyhenistä ei tullut ihan höyheniä, mutta syksyä vasten lehdetkin näyttää kivoilta. Pilkut painoin kynän päällä, kaikki muut perunaleimasimilla. Olipa virkistävää puuhaa! Tekis melkeen mieli alkaa painamaan ihan muitakin kankaita, täytyykin ottaa työn alle myöhemmin. Vielä parit harsot jäivät kuvioitta, niille ajattelin antaa värikylvyn pesukoneessa, saa nähdä kuinka onnistuu. 

8/23/2016

Vähän parempaa arkiruokaa



Kyllästyn aika nopeasti tavallisiin arkiruokiin. Jauheliha ja kana ei oikeen jaksa maistua päivästä toiseen hyvältä. Vaihtelua näihin olen yrittänyt etsiä kasvisruoista, joista tykkään yleensä paljon. Ihanan kesäinen ruokaidea syntyi ystävien kanssa helteisenä päivänä kokatessa. Suolaiset letut maistuvalla kesäkurpitsatäytteellä. Nyt kaupasta saa kotimaista kesäkurpitsaa suunnilleen euron kilohintaan, tätä kannattaa kokeilla! 

Lettutaikina
5 dl maitoa
2 kananmunaa
2,5 dl vehnäjauhoja (lisää tarvittaessa)
½ tl suolaa 
2 rkl voita

Täyte
kokonainen kesäkurpitsa
4-5 tomaattia
3-4 porkkanaa (hyvää ilmankin)
1-2 sipulia
ruohosipulituorejuustoa
fetajuustoa
hiukan suolaa ja mustapippuria

Tee ensin lettutaikina turpoamaan. Sen jälkeen pilko kesäkurpitsat pieniksi kuutioiksi, samoin tomaatit ja sipulit. Raasta porkkanat. Hauduta kasvikset pannulla pienessä määrässä voita sopivan kypsiksi omaan makuusi. Kun kasvikset ovat kypsiä, lisää joukkoon tuorejuusto ja mausta suolalla ja pippurilla. Fetajuuston olen lisännyt vasta letun päälle erikseen, toki senkin voi sekoittaa täytteeseen. Täytteen teon jälkeen huuhtaise pannu ja paista letut voissa. Hyvää ruokahalua! 

8/17/2016

Vihdoin taulut seinällä










Tän äidin on vallannut kodinlaittamispuuska. Yhtenä päivänä tässä jo kaivoin vaatekaapeista laatikoissa olevat lukioaikaiset muistiinpanot ja raa'asti vaan heittelin paperinkeräykseen. Jotain sentään säästin, niin kun nyt ainevihkot. Vielä en halunnut alkaa tekstejä lukemaan, mutta joskus on varmasti kiva niihin palata. Joitakin sivuja revin talteen, niitä joissa ei ollut koulujuttuja tallennettuina, vaan paloja sen ajan elämästä. Olisi ihanaa saada pikku hiljaa tilaa vauvan vaatteille ja tavaroille, muualtakin kuin yläkaapeista. Kirpputoripöytä pitäisi varata, niin pääsisi turhasta roinasta eroon. Sen sijaan, että sitä olisin saanut aikaiseksi, oon kyllä käynyt kiertämässä kirpputoreja. Ystävä iski silmänsä punaisiin vauvan nahkatossuihin ja huimaan euron hintaan ne kotiutin. Tossujen ympärille en kuitenkaan alkanut tauluja asettelemaan, vaan muistin että Marimekon mainoslehtinen viime syksyltä (ehkä, ehkä jopa vanhempi) on tallessa ja siinä saattaisi olla sopiva kuosiprintti seinälle. Sopivaa sävyä syksyyn. Vähän mietin vielä, siirtäisinkö teksti-ja kenkätauluja ylöspäin, mutta kun en halua liian symmetristä asetelmaa, niin taitavat jäädä näin. Taannoin päällystetyn sohvan jalat odottavat yhä dc-fixiä jalkoihinsa, olisikohan seuraavaksi sen aika? 

8/12/2016

Jälleen kotona





 Oltiin tytön kanssa mummilassa lähes viikko. Ihanaa oli olla, mutta vielä ihanampaa on olla kotona. Nukkua omassa sängyssä, leikkiä omilla leluilla, elää omassa rytmissä. Syksyn tuntua ilmassa, kirpakka tuuli hiekkalaatikon reunalla istuessa. Arkiset askareet ja ajatusten kääntyminen pikku hiljaa pariin kouluasioihin, jotka vielä syksyllä ovat edessä. Viikonloppu ja mieskin kotona. <3

8/02/2016

Mahankasvastusmekko





On ollut tosiaan vaatekriisejä. Useita. Havaittavissa hyvin samaa kuin ensimmäistä kertaa raskaana ollessani. Maha on jo aika iso eikä mikään entinen vaatekappale istu päälle. Normaalitilassa pidän paljon helmasta väljiä mekkoja, mitkä näin raskaana ollessa tekevät minusta muodottoman suuren valaan näköisen. Ja sitten taas näitä kapeita vaatteita minulla ei kovin paljon ole, ne kun ilman mahaa saavat leveän pyrstöni näyttämään entistä leveämmältä. Kriisit aiheutuvatkin siitä, kun väljissä vaatteissa näytän takaa hyvältä ja edestä kamalalta ja istuvissa taas toisinpäin. Emmin ja pohdin, viikon verran ainakin suunnittelin tätä mekkoa, minkä halusin Elvelyckanin trikoosta itselleni tehdä. Kyselin ompeluryhmissä, mutten sen enempää osannut päättää. Kunnes taas kokeilin väljää mekkoa ja ei. Istuvaa sen olla pitää tällä kropalla mahan kanssa. Olkoonkin sitten takaa ei-niin-imarteleva, mutta ennemmin edes jostain kohti hyvä. Mekon leikkelin valmispaitaa apuna käyttäen, hiukan leventäen mahan kohdalta alaspäin. Sovitin, saksin ja ompelin muutamaan kertaan. Mietin ja pähkäsin. Lopulta rintojen alta kavensin hiukan ja lopun väljyyden rypytin etukappaleelta kuminauhan avulla. Yläosaan kaipasin jotain yksityiskohtaa mikä hiukan tasapainottaa kropan epäsuhtia ja päätin kokeilla hapsuja, kuten tytönkin mekossa. Tuli aika kiva! Ja kannatti miettiä, sillä lopputulokseen olen tyytyväinen. Seuraavaan versioon taidan tehdä niskaankin jonkun yksityiskohdan, vaikkapa pisarahalkion. Enempää ei ehkä vaatteilla voida tässä kohdin pelastaa, kenties on mamman riennettävä jo kohta salille jäseniään kiinteyttämään...