12/27/2015









Meidän joulua. Touhutyttö tutkailemassa joulukortteja, aatonaattona maahan satanut lumi. Suklaata rasioittain, lautapelejä ja naurua. Hyvää seuraa. Tapanina pilven takaa kurkistanut aurinko. Joululahjaksi saatu niin pehmeä neulottu huivi lämmittämässä. Itsellä pari vuotta sitten ommeltu mekko, tytöllä aatonaaton iltana valmistunut mummolan yläkerrassa ommeltu. Meidän pieni tonttutyttö. 

12/23/2015







Arvonnan ensimmäinen palkinto on valmiina ja päässyt perille voittajalle. Hiippahuppari Verson Onneista ja joustispöksyt hyväksi havaitulla muitaihania -kaavalla. Vaatteet noin kokoa 68-74 cm. Maanläheisiä värejä oli toiveena ja nämä tulivat ensimmäisenä kankaistani mieleen. Hupparista tuli sen verran ihana, etten meinannut ollenkaan raaskia lähettää, mutta mies palautti maanpinnalle, että kaikkea ei kannata säilöä ja ihania kankaita löytyy aina uusia. Samanlainen täytyy meidänkin vauvalle kyllä ommella joulun jälkeen. Kaavana käytin piirtämääni Gugguun bodya ja hupun piirsin myös itse. Kangasta jäi muutama sentin suiru, kerrankin onnistuin käyttämään kaiken kerralla pois! 

12/22/2015









Lauantaina piti olla juhlapäivä. Yöllä tytölle oli noussut kuume ja koko lapsi hehkui lämpöä niin jäätiin kotiin. Tunnetusti olen aina viime tipassa laittamassa mekkoja kuntoon ja niin nytkin. Häitä edeltävänä yönä ompelin tytölle kukkapantaa. Oma mekko valmistui aiemmin samana päivänä. Kirpputorilta olin syksyllä napannut matkaan Nümphin mekon, muistaakseni kaksi euroa tästä köyhdyin. Väri oli kiva, samoin materiaali. Vaan eihän se itselleni istunut yhtään ja päätyi tuunauskasaan. Lopulta näihin juhliin kaipasin uutta mekkoa, monet edelliset kun oli menty vanhoilla samoilla. Lumoan -mekoista inspiraatiota, Majapuulta kauluspitsi ja ompelemaan. Helman suoristin ja kulmat käytin pääntien pyöristämiseen, se kun jäi kuitenkin piiloon pitsin alle, mutta näytti hassulta jos koko pitsin alla ei ollut mekkokangasta. Pitsin ompelin vain pääntien reunasta, olalta ja kädenteiltä, alareuna on siis irtonainen että väljyys pääsee laskeutumaan vapaasti. Mekkoa voi pitää sekä vyön kanssa että ilman, itse tykkään enemmän vyöllä. Aikamoinen kameleontti tuo väri - luonnonvalossa ihan eri värinen kuin lamppujen valossa. Ja kun ei valo riitä ulkona edes kuvaamiseen, on tyydyttävä näihin. Luonnossa ei kuitenkaan yhtään lila, vaikka nyt alimmissa siltä näyttää.


12/21/2015









Ihana loma on alkanut. Ei voi sanoa arjeksi, kun ollaan kaikki kotona kokoajan. Tyttö on ollut kuumeessa, mutta silti ihmeen tyytyväinen ja reipas. Haluaa taapertaa ympäri kotia lainakärryillä. Vuoroin toinen kääntää kärryt ympäri olohuoneen päässä, toinen keittiössä. Mies on tullut kotiin. Sen tietää siitä, kun saa valmista ja hyvää ruokaa joka päivä. On myös ihmeen paljon aikaa tehdä kaikkia omia juttuja keskellä päivääkin eikä vain yömyöhään.
Vihdoin valmistui jo kesällä aloitettu mekkobody. Vastusteli ja huolella. Helma tuli vähän liian alas ja ensin kantit oli aivan mutkalla, kun ompelin huonolla resosilla. Ihme kyllä meni vielä päälle. Onhan se vähän kinttana ja kesähepene näille säille lyhyine hihoineen. Taitaa päätyä odottamaan, josko joku kaveri saisi tyttövauvan ja tämä voisi lähteä vauvalahjaksi. 
Kärrykuvissa jalassa potkarit, mitkä ompelin jo ennen vauvan syntymää. Joinakin päivinä tykkään kankaasta, toisina en. Piparinleipomispäivänä nämä näyttivät ihanan piparisilta ja puettiin päälle. Kokoa 62 cm, mutta vielä ne justiinsa mahtuu. 

12/19/2015







Ystävän vauvalle Onni -body. Kaavan piirsin Gugguun basic -bodyn pohjalta, 2 cm pidensin, ettei jäisi heti pieneksi. Aika hankala kuvattava tämä väri, etenkin kun valoa ei ole koskaan riittävästi näinä aikoina. Samalle vauvalle ompelin lahjaksi myös tumput Panda-kankaasta ja pakettiin pääsivät myös panda -tossut, ne kun olivat meidän tytölle vielä aivan valtavan isot. Tyttö on jo yhdeksänkuinen, mutta jalka samaa kokoa kuin monella vastasyntyneellä. Vaan eipä ole äidinkään jalka koolla pilattu. 

12/17/2015




Nyt on arvonta suoritettu armaan lapsen avustuksella. Ensin tyttö otti kaikki laput, sitten kaatoi koko kulhon ja lopulta nämä kaksi lappua päätyivät käteen, joten täten arvonnassa on tytön päätöksellä kaksi voittajaa. Julie, sun sähköpostiosoitetta ei ollut kommentissa, joten laitatkos mulle päin viestiä. :)

12/15/2015









Viimeistä inttiviikkoa viedään! Ihan käsittämätöntä. Vuosi on hurahtanut lopulta ihmeen nopeasti. Torstaina me ollaan jälleen ihan tavallinen perhe. <3 Vielä siis ommellaan niin paljon kuin ehditään, sitten vaan nautitaan yhdessäolosta. Kivojen housujen aukkoa paikattiin näillä Viljamin puodin Hattarakekkerit kankaasta pikasesti surautetuilla pöksyillä. Resorina vinoraitaleggareista jäänyttä raitatrikoota. Tossut Viljamin puodin pandoista. Tämän kankaan kanssa kävi vähän köpelösti, värit levisivät esipesussa. Viljamin puoti hoiti reklan hienosti, sain pitää pohjaväriltään vähän epätasaisen harmaaksi muuttuneen kankaan ja lisäksi he lähettivät uuden palan samaista kangasta. Se odottaa vielä jumppikseksi muuttumista kangaskaapissa. Kaapissa, joka on saamassa jälleen lisää sisältöä, kunhan postista paketit ehdin myöhemmin hakea. Onneksi oon aika ahkerasti entisiä saanutkin ommeltua. 


12/14/2015

Ergosta hiippahuppuiseksi liinarepuksi

















Kun yhdistetään paljon ideoita, luonteeltaan nyt ja heti ihminen, pieni vauva, inttileskeys ja ompeluvimma, lopputulos ei ole aina kovin toimiva. Äitinä ei pysty toteuttamaan aina hulluja ideoitaan samantien (vielä vähemmän ehdin opiskelijana tai työssäkäyvänä, mutta sen olen jo unohtanut..). Ja sitten on hetkiä, kun idea on muhinut mielessä ja vihdoin palaset loksahtelevat paikoilleen. Ostin jokunen aika sitten vihreän villaisen liinan kaveriksi puuvillaisen, värjätyn Didymoksen indioliinan, pituudeltaan 5,2 metriä. Meillä niin pitkälle ei ollut tarvetta, joten jo ostaessa suunnittelin lyhentäväni liinaa reilusti. Noin metrin verran siitä lähtikin. Liinasta tulikin toimiva reppuliina ja itselle vielä palanen kivaa kangasta. Olin syksyn ajan pohtinut, että vielä joskus kokeilen tehdä kantorepun ja liinaa siihen ajattelin käyttää. 

Lopulta eilen kaikkien tuumailujen jälkeen keksin, että meillähän on jo vähän pieneksi jäänyt Ergo-reppu kaapin perällä ja hetki vain niin tartuin ratkojaan ja vähän pidempi hetki niin olin purkanut olkahihnat ja lantiovyön irti repun paneelista. Pitkä hetki siihen menikin, ompeleita kun oli muutama ja kohtuullisen vahvalla langalla ommeltuja. Ratkomiseen koko projektissa kului kaikista eniten aikaa, kasaaminen oli huomattavasti nopeampaa. Liinakangasta olikin juuri riittävä määrä paneeliin ja hiippahuppuun ja huippua kyllä liina- ja reppukangas ovat ihmeen samansävyisiä! Ja koska nyt ja heti -ihminen sai tämän aikaan, oli ilta kun keksin hyödyntää vanhaa reppua ja yö kun ompelus oli valmis. Toisinaan jäävät suunnitelmat toteuttamatta, jos niitä ei samalla minuutilla pääse aloittamaan ja loppuun asti jatkamaan. Ja kovin on vähiin jääneet tällä viikolla yöunet, kun on ommellut lähes joka ilta. Mutta minkäs sitä luonnolleen voi. Ja onni onnettomuudessa, tyttö on nukkunut eripitkiä yöunia niin ei ne yöunet äidilläkään ihan liian vähiin ole jääneet, siirtyneet vain vähän myöhemmäksi. 

Vähän mututuntumalla ja osin Siksaksis -blogin ohjeen pohjalta tämän repun väsäsin. Wompatti -kantorepun kuvia katselin netistä tehdessä. Hyvin tuntui reppu onnistuneen, kun heti ensimmäiselle metsälenkillä tyttö nukahti hupun suojassa nopeasti. Kantotuntuma on tässä liinan ja kantorepun välimuotoa, paneelissa on isot muotolaskokset pepun kohdalla ja siksi lapsi tuntuu olevan kuin liinan kyydissä hyvässä peppupussissa, mutta kuitenkin tukevan lantiovyön varassa. Kannatti jälleen yrittää epäonnistumisenkin uhalla!