Palautin eilen kandin työni! Valmistuminen häämöttää jo ihan kulman takana. Sen kunniaksi päätin siirtyä pois Kånken -jengistä. Googlailin erilaisia reppumalleja, mietin Marimekon Eppu-reppua, Fjällrävenin Totepack -tyyppistä mallia ja eilentein -reppua. Kunnes googlailuideni kautta päädyin Nohomewithoutyou -joulukalenterin reppuohjeeseen. Aika kauan sai ohje hautua nettiselaimen suosikeissa, oisko vuoden verran roikkunut suunnitelmissa. Kunnes reppuhommaa taas suunnitellessani keksin mittailla tuttavan kantoliinan lyhentämisestä jääneen palasen ja huomasin ilokseni, että pala riittäisi juuri sopivasti reppuun ja aloin samantien leikkuupuuhiin. Kangas riitti aikalailla millilleen, ihan muutamia pikkusuiruja jäi jäljelle.
Vuorikankaaksi löytyi kangaskaapin perukoilta monta vuotta odotellut puuvillakankaan jämä, josta koulukaveri aikoinaan ompeli mulle housut. Housut jäi käyttämättä, mutta repun vuorina tämä on varmasti oivallinen. Liinakankaisiin silitin tukikankaat, estämään pahimpien lankalenkkien syntymisen ja kestävyyttä lisäämään. Liinakankaat on kyllä kestäviä itsessäänkin, tämä kangas on kotimainen Vanamon Hehku, joka sisältää puuvillaa, pellavaa ja merinovillaa. Haaveilin tätä ihan kantoliinaksikin, mutta pellavaa sisältävät liinat tekevät niskat kipeiksi jo heti sitomisen jälkeen. Repussa tämä kuitenkin on toiminut, vaikka olkahihnatkin ovat liinakangasta. Ja nimensä mukainen on tämä Hehku, väri on ihan mieletön, todellakin hehkuu! Ai niin, toi tasku oli mun eka tämmönen kaitaletasku! Voin kertoa, että aika monesti purin ja lopulta päätin googlettaa ihan kuvallisen ohjeen ja sehän löytyikin just tosta eilentein -reppupostauksesta. Hyvä ohje olikin, kiitos Hanne!!
Soljet ostin Jyväskylän kädentaitomessuilta Ullakan kojulta, saatavilla oli vain kirkkaita metallisia, mutta näpsäkästi väritin permanent-tussilla mustiksi. Voitte kuvitella, että mies vähän nauroi, kun näki mut väkertämässä näitä. Hirveen hyvin ei oo väri pysynyt, mutta helpostihan noi korjaa taas mustiksi jos kuluma alkaa haitata. Eniten häiritsi kiiltävä kirkas metalli tässä lämpimissä sävyissä hohtavassa repussa ja sen sain kyllä häviämään värityspuuhilla. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen ompelin olkahihnojen kiinnityspalat repun kulmiin enkä pohjaan.
Viimeisenä kiinnitin reppuun parkkinahkaiset kassinkahvat. Ompelin nämä käsin kiinni mustalla paksulla puuvillalangalla, niin on mahdollista irrottaa jos en tykkääkään. Aluksi vaalea nahka näytti vähän hassulta repussa, mutta jo nyt parin viikon käytössä on tummunut ja pehmentynyt ihanaksi. Että tuskimpa tulee tarvetta irrotella. Yläreunan kujaan pujotin kirpparilöytölaukun nahkanarut, lähinnä koristeena siinä ovat, vaikka voisi niillä tuota yläreunaa kiristääkin, jos jaksaisi. Ompelumerkki paikalleen ja ai että, uus reppu on valmis!
Pari viikkoa oon nyt tätä reppulaukkua ehtinyt jo käyttää ja todennut just sellaiseksi, minkä halusin. Toimii näppärästi reppuna koulumatkoilla tai siis toimi ja kätevästi saa heitettyä olalle jos tarvii moneen kertaan kaivella vaikka kaupungilla lompakkoa tai puhelinta repun syövereistä. Sisä- ja etutasku on osoittautuneet tarpeellisiksi, vaikka aika usein ne avaimet silti pyörii repun pohjalla. Kånken on todellakin syrjäytetty retkirepuksi. Tää on ihan mun reppu. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit lämmittävät mieltä, kiitos! :)