Elämäni takki

Kevätkevätkevät! Tänne meidänkin huudeille on yhtäkkiä, meidän lomaillessa mummilassa, tullut kevät. Hiekka rahisee kenkien alla, kengät pysyvät kuivina ja aurinko lämmittää. Tiet on kuivia ja linnut sirkuttaa. Nautin! On tullut vihdoin kevättakin aika. 

Taannoin viime syksynä, bongasin R-Collectionin pop-up -myynnistä tiedon. Harmi vaan, sattui olemaan Oulussa, johon meiltä oli vähän turhan pitkä matka shoppailemaan. Vinkkasin kuitenkin ystävälle, joka innostuikin tsekkaamaan valikoiman. Lähetin hänet tutkailemaan takkikangasvalikoimia - aiempi takkini, kirpputorilöytö, alkoi vedellä jo viimeisiään. Kankaan sain kuin sainkin ja mies vielä muisti tuoda työreissultaan kotiin (oli kuulemma ensin unohtanut kangaskassin huoneeseen..). Kaavan piirsin takkiin syksyn puolella ja talven verran keräilin motivaatiota alkaa näpertelemään. Tiesin, että monen monta iltaa ja ompeluhetkeä projektiin saisi varata. Kevättalvella Facebookin ompeluryhmässä järjestettiin kuin tilauksesta takkiompeluhaaste! Tartuin vihdoin kankaaseen ja saksiin. Reilun viikon ajalle oli jokaiselle illalle tietty osuus, mitä takista oli tarkoitus ommella. Ihan en aikataulussa pysynyt, mutta valmiiksi takki tuli! Ompeluryhmän vertaistuki ja ompelukurssin opettaja olivat kyllä tarpeen, muun muassa kun takin ompelujärjestystä mietin. Kaavana takissa käytin Ottobren parkatakin kaavaa 5/2013 -lehdestä. Heti alkuun päätin ommella takin eri tavalla kuin ohjeessa, mikä tuotti päänvaivaa. Toisaalta, vaikka oonkin aika täysillä päätyyn -tyyppiä usein ompelun saralla, tällä kertaa tuntui aika virkistävältä käyttää aivosolujaan muuhunkin kuin varhaiskasvatuksen pedagogiikan pohtimiseen. Kun kerran näpertelemään aloin, teinkin sitten kerralla kunnon määrän yksityiskohtia, on tuulilistat, vetoketjulistat, kansitaskut, nyörikujat ja vaikka mitä. Ommeltujen yksityiskohtien lisäksi ihan viimeisenä pujotin vetoketjun vetimeen nahkanauhan ja kiristysnauhoihin kierrätin vanhan takin nahkalipuskat. Tämmösen isomman projektin jälkeen tuntui jopa oudolta alkaa surauttamaan legginssejä kasaan. Ja samaan aikaan silti ihanaltakin. Vaihtelu virkistää! Tekis mieli vähän hehkuttaa, että tiiättekö, mä ihan ite tän ompelin. Että kannattaa aina yrittää, epäonnistua ja yrittää taas. Ja ei, en usko että oon mitenkään erityistaitava, vaan uskon just siihen yrittämisen ja epäonnistumisen ja onnistumisen kautta aikaansaamiseen ja oppimiseen. Tän takin tekemisessä sen todellakin huomasin, monen monta juttua tuli purettua ja sitten vielä opittua ja onnistuttua.   

Takin päällikangas on R-Collectionin vahattua takkikangasta, pitäisi olla vedenpitävää. Vuorikangas Marimekon puuvillaa, olen saanut tämän aikoinaan ammattikoulukaveriltani. Hihoihin käytin liukasta vuorikangasta. Neppareina Sport/camping -versiot (löytyi Torin ompelukoneliikkeestä). Vetoketju, kuminauhat ja muu sälä Eurokankaasta. Takkikangas itsessään oli edullinen, mutta kaikki muu sälä toi lisähintaa. Edulliseksi tämä "kunnon" takki kuitenkin tuli. Kunnon köyhän naisen rokseri. 

Kuvat: lankarakkautta.blogspot.fi