Ihanaa joulua jokaiselle!

Arvonnan ensimmäinen palkinto on valmiina ja päässyt perille voittajalle. Hiippahuppari Verson Onneista ja joustispöksyt hyväksi havaitulla muitaihania -kaavalla. Vaatteet noin kokoa 68-74 cm. Maanläheisiä värejä oli toiveena ja nämä tulivat ensimmäisenä kankaistani mieleen. Hupparista tuli sen verran ihana, etten meinannut ollenkaan raaskia lähettää, mutta mies palautti maanpinnalle, että kaikkea ei kannata säilöä ja ihania kankaita löytyy aina uusia. Samanlainen täytyy meidänkin vauvalle kyllä ommella joulun jälkeen. Kaavana käytin piirtämääni Gugguun bodya ja hupun piirsin myös itse. Kangasta jäi muutama sentin suiru, kerrankin onnistuin käyttämään kaiken kerralla pois! 

Lauantaina piti olla juhlapäivä. Yöllä tytölle oli noussut kuume ja koko lapsi hehkui lämpöä niin jäätiin kotiin. Tunnetusti olen aina viime tipassa laittamassa mekkoja kuntoon ja niin nytkin. Häitä edeltävänä yönä ompelin tytölle kukkapantaa. Oma mekko valmistui aiemmin samana päivänä. Kirpputorilta olin syksyllä napannut matkaan Nümphin mekon, muistaakseni kaksi euroa tästä köyhdyin. Väri oli kiva, samoin materiaali. Vaan eihän se itselleni istunut yhtään ja päätyi tuunauskasaan. Lopulta näihin juhliin kaipasin uutta mekkoa, monet edelliset kun oli menty vanhoilla samoilla. Lumoan -mekoista inspiraatiota, Majapuulta kauluspitsi ja ompelemaan. Helman suoristin ja kulmat käytin pääntien pyöristämiseen, se kun jäi kuitenkin piiloon pitsin alle, mutta näytti hassulta jos koko pitsin alla ei ollut mekkokangasta. Pitsin ompelin vain pääntien reunasta, olalta ja kädenteiltä, alareuna on siis irtonainen että väljyys pääsee laskeutumaan vapaasti. Mekkoa voi pitää sekä vyön kanssa että ilman, itse tykkään enemmän vyöllä. Aikamoinen kameleontti tuo väri - luonnonvalossa ihan eri värinen kuin lamppujen valossa. Ja kun ei valo riitä ulkona edes kuvaamiseen, on tyydyttävä näihin. Luonnossa ei kuitenkaan yhtään lila, vaikka nyt alimmissa siltä näyttää.

Ihana loma on alkanut. Ei voi sanoa arjeksi, kun ollaan kaikki kotona kokoajan. Tyttö on ollut kuumeessa, mutta silti ihmeen tyytyväinen ja reipas. Haluaa taapertaa ympäri kotia lainakärryillä. Vuoroin toinen kääntää kärryt ympäri olohuoneen päässä, toinen keittiössä. Mies on tullut kotiin. Sen tietää siitä, kun saa valmista ja hyvää ruokaa joka päivä. On myös ihmeen paljon aikaa tehdä kaikkia omia juttuja keskellä päivääkin eikä vain yömyöhään.

Vihdoin valmistui jo kesällä aloitettu mekkobody. Vastusteli ja huolella. Helma tuli vähän liian alas ja ensin kantit oli aivan mutkalla, kun ompelin huonolla resosilla. Ihme kyllä meni vielä päälle. Onhan se vähän kinttana ja kesähepene näille säille lyhyine hihoineen. Taitaa päätyä odottamaan, josko joku kaveri saisi tyttövauvan ja tämä voisi lähteä vauvalahjaksi. 

Kärrykuvissa jalassa potkarit, mitkä ompelin jo ennen vauvan syntymää. Joinakin päivinä tykkään kankaasta, toisina en. Piparinleipomispäivänä nämä näyttivät ihanan piparisilta ja puettiin päälle. Kokoa 62 cm, mutta vielä ne justiinsa mahtuu. 

Ystävän vauvalle Onni -body. Kaavan piirsin Gugguun basic -bodyn pohjalta, 2 cm pidensin, ettei jäisi heti pieneksi. Aika hankala kuvattava tämä väri, etenkin kun valoa ei ole koskaan riittävästi näinä aikoina. Samalle vauvalle ompelin lahjaksi myös tumput Panda-kankaasta ja pakettiin pääsivät myös panda -tossut, ne kun olivat meidän tytölle vielä aivan valtavan isot. Tyttö on jo yhdeksänkuinen, mutta jalka samaa kokoa kuin monella vastasyntyneellä. Vaan eipä ole äidinkään jalka koolla pilattu. 

Nyt on arvonta suoritettu armaan lapsen avustuksella. Ensin tyttö otti kaikki laput, sitten kaatoi koko kulhon ja lopulta nämä kaksi lappua päätyivät käteen, joten täten arvonnassa on tytön päätöksellä kaksi voittajaa. Julie, sun sähköpostiosoitetta ei ollut kommentissa, joten laitatkos mulle päin viestiä. :)

Viimeistä inttiviikkoa viedään! Ihan käsittämätöntä. Vuosi on hurahtanut lopulta ihmeen nopeasti. Torstaina me ollaan jälleen ihan tavallinen perhe. <3 Vielä siis ommellaan niin paljon kuin ehditään, sitten vaan nautitaan yhdessäolosta. Kivojen housujen aukkoa paikattiin näillä Viljamin puodin Hattarakekkerit kankaasta pikasesti surautetuilla pöksyillä. Resorina vinoraitaleggareista jäänyttä raitatrikoota. Tossut Viljamin puodin pandoista. Tämän kankaan kanssa kävi vähän köpelösti, värit levisivät esipesussa. Viljamin puoti hoiti reklan hienosti, sain pitää pohjaväriltään vähän epätasaisen harmaaksi muuttuneen kankaan ja lisäksi he lähettivät uuden palan samaista kangasta. Se odottaa vielä jumppikseksi muuttumista kangaskaapissa. Kaapissa, joka on saamassa jälleen lisää sisältöä, kunhan postista paketit ehdin myöhemmin hakea. Onneksi oon aika ahkerasti entisiä saanutkin ommeltua.