Kotikuvia

Kotikuvia. Askartelin maustepurkkeja lisää, kun alkoivat käydä vähiin. Tyttö sai ihanan Ommdesign maatuskan synttärilahjaksi, pienimmät takavarikoin hyllyyn koristeiksi. Maatuskalla onkin leikitty ahkerasti. Heti kun nostan kaapin päälle riviin, niistä tulee tosi kiinnostavia. Tyttö aukoo ja yrittää sinnikkäästi laittaa palasia kasaan. Ja mikä ilo kun siinä onnistuu. Vielä virpomaoksat maljakossa, kohta voisin ostaa jo kukkia tilalle. 

Ompelujumin selättämistä

Ompelut ovat takunneet jo pari kuukautta. Ensin hidasti saumurin terän tylsyminen ja itse koneen kokoaikainen temppuileminen. Sen jälkeen aika kävi vähiin ja aina kun ehdimme kotiin oli jo niin pimeää, etten saanut muutamaa ommeltua koskaan kuvattua. Vihdoin tuntuu, että jumi alkaa selvitä. Olen viimeisen vuoden ajan kummastellut muiden ompelujumeja, mutta nyt ymmärrän paremmin kuin hyvin. Kun ei vaan kiinnosta ja innosta niin ei sitten. Oli parempi tehdä kaikkea muuta ja tarttua ompeluihin vasta kun alkoi yhtään kiinnostamaan. Ensimmäisenä sain tehtyä oman mekkoni, joka on yhä kuvaamatta. Sen tekemisestä olin haaveillut jo jonkin aikaa ja luulen, että suunnitelmissa ollut työ jumitti kaikkia muita ompeluhommia aikalailla. Mekon ompelun jälkeen leikkasin nämä tytön vaatteet ja tänään vihdoin teki mieli ommella. Sen kunniaksi taapero nukkuikin ihan kunnon päiväunet ja ehdin saada nämä kaikki unien aikana valmiiksi. Kahdet legginssit housupulaan, yhdet muitaihania-housut ja vielä raitapaidan. Raitapaitaan olen jotenkin tosi tyytyväinen. Aika usein tuntuu, että ompelen vain kuosivaatteita vailla mitään omia ideoita ja suunnitteluita, mutta tässä työssä ideoin kahta eri keltavalkoista kangasta yhteen ja lopputulos on mieleinen. Tasku tuotti aikalailla harmaita hiuksia, mutta lopulta se on siedettävä, vaikka vähän vinossa yhä. Ja että tykkään ompelumerkeistä! Vaatteet näyttää ihan erilailla viimeistellyiltä, kun niissä on kunnon tuotemerkki paikoillaan. Jospa näillä ompeluksilla päästäisiin taas alkuun. 

Hääfiilistelyä

Hääfiiliksiä parin vuoden takaa viime viikkoisen hääpäivän kunniaksi. Oman mekkoni ompelin itse ohuesta pellavakankaasta ja joustavasta pitsineuloksesta. Helmassa pellavaa oli kaksinkerroin, yläosassa yksi kerros pitsin alla. Mekon alla muhkea tyllialushame, jonka löysin käytettynä Torista. Itse mekko on todella ohut ja laskeutuva, joten se vaatii runsaan alushameen. Halusin todella yksinkertaisen puvun, jonka jujuna on pitsiä ja takana v-pääntie puunapeilla. Suunnitelma onnistui hyvin, kun itse jaksoi ommella. Kesken ompelun koneeni otti ja hajosi, mutta sain sen onneksi jotenkin toimimaan, niin että puku ehti häihin valmiiksi. Hunnun lainasin vaatetusompeluiden opiskelukaverilta. Boleron neuloi toiveideni mukaan ystäväni. Kengät puolestaan olin löytänyt jo muutama vuosi takaperin kirpputorilta 50 sentillä. Kimpun teki toiveiden mukaan siskoni. 

Somisteina pöydissä oli vanhoja lautoja, kuparikynttilänjalkoja kruunukynttilöineen sekä kukkia lasipulloissa.  Sekä kynttilänjalat että osa pulloista löytyivät kirpputoreja kiertämällä, laudat ystäväni kotoa. Kiitos heille! Koivuteema löytyi, kun keksimme tehdä kutsut koivuntuohia korttipohjina käyttäen. Isäni kaatoi lapsuudenkodin pihasta kokonaisen koivun, että saimme kakuille alustat tarjoilupöytiin. Saman koivun oksia hyödynnettiin kimppuuni. 

Ihanaa on, että yhä edelleen olen tyytyväinen häävalmisteluihimme ja koko juhlapäivään! 

(Kuvat: Jussi Wäistö ja ER)

Yksivuotias

Meidän vauva on yhtäkkiä ihan iso yksivuotias. Kävellä taapertaa ympäri taloa ihan vaan kävelemisen ilosta. Leikkii nukella ja harjoittelee palikkatornin rakentamista. Syö itse ja nukkuu ihan yömaitoa. Ulkonakin töpöttelee kumppareilla menemään, nyt kun vihdoin sopivat kirpparilta tulivat vastaan. Puistossa konttasi itse hiekkalaatikolta liukumäkeen ja halusi kokoajan uudestaan ja uudestaan laskemaan. Vähän alkaa olla ilmassa eroahdistusta, kun lyhyen kauppareissun ajan olin itkeskellyt äitin perään ja kaivannut selvästi. Ollaan oltu yli viikko päiväkodista lomalla, saa nähdä miten paluu sinne sujuu. Niin iso ja niin pieni. 

Olen ommellutkin, vaan kuvat on jäänyt vielä ottamatta, kun omia vaatteita on hankala yksinään kuvata. Omaa mekkoa lukuunottamatta on vähän tekeminen jumittanut, kun olen mieluummin nauttinut ajasta lapsen kanssa näinä muutamina lomapäivinä. Ensi viikolla jatkuu jälleen koulu. 

Aurinkoa nauttimassa

Eilen päätettiin lähteä ihailemaan talvisia maisemia Laajavuoreen. Pakattiin eväät reppuun, lapsi liinaan ja puuskutettiin pitkä mäki ylös. Vaan kyllä kannatti! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja huipulta löysimme iloksemme vielä rinnekahvila Kaltevan kaktuksen! Vohveli maistui hyvässä säässä ja aurinko lämmitti retkeilijöitä. Paluumatkalla pääsimme vielä näkemään muutaman hypyn mäkihyppymäestä. 

Tässä muutama viikko sitten kirpputorireissulla kadotin tytön rusettipipon ja iski tarve uusi tilalle. Verson puodin Rauhasta ompelin pipon tupsulla ja nahkamerkillä. Omaan pipoon asti ei tupsulankoja riittänyt, mutta nahkamerkki löytyy siitäkin. Ehkä vähän liian samiksia. Mutta pipoista tykkään. Loppupalaa kankaasta olen pyöritellyt keksimättä mitä siitä tekisin. Aloin jo ommella paitaa, mutta ei siitä tullut kivaa. Ehkä tylsästi taas legginssit? Täytyy jatkaa pohdintoja. 

Vuosi sitten hän oli niin kovin pieni ja niin täydellinen. Tyytyväinen ja rauhallinen vauva. Kovin uusi ja ihmeellinen. Nyt ehtiväinen touhutaapero, reipas ja iloinen päiväkotityttö. Joka päivä uutta oppiva. Niin iso jo! 

Nämä kuvat on pitänyt julkaista jo aikaa sitten, mutta johonkin muistin sopukoihin on jääneet. Saatiin lahjaksi anopilta ihana Marimekon Kuusikossa -kangas. Verhon siitä ompelin ja kun sitä aloin ikkunaan sovittamaan, huomasin että koko järjestys on taas pyöräytettävä uusiksi. Sohvan divaaniosakin kääntyi toiseen reunaan, kiva kokeilla näinkin päin. Seinä kaipasi taulua ja alkuun teipillä laitoin koulussa maalaamani sormivärityön, joka on salaisen metsän ja linnun tarinan pohjalta toteutettu. Ohjeena oli käyttää vain yhtä väriä ja yhtään yllättämättä valitsin energiavärini keltaisen. Lintu on sattumoisin mukana ollutta villalankaa. Tykkään tästä, vaikka miteen kovin ihmeellistä työssä ei olekaan. Ehkä juuri siksi tykkään. 

Hiljaisuutta täällä on riittänyt. Pientä väsymystä on ilmassa kiitos harjoittelun pitkien päivien, ison tehtävämäärän ja huonosti nukuttujen öiden. Kokonaisuudessaan on sujunut kyllä hyvin, mutta aikamoinen muutos elämänrytmissä on tapahtunut. Illat kotona on lyhyitä ja ne pyritään viettämään tiiviisti yhdessä. Mutta muutaman viikon kun jaksaa, alkaa taas rennompi kouluarki!