Arki on alkanut. Vielä ollaan tytön kanssa pääosin kotona. Helmikuun alussa alkaa hoitokuviot pyöriä. Pari viikkoa voidaan vielä totutella ajatukseen. Ajatuksena on ollut, että opeteltaisiin nukahtamaan ilman pulloa, mutta laiskuus on nukuttajalla iskenyt aina päiväuniaikaan kovin nopeasti. Suurimmat hankinnat päiväkotia varten on tehty, lämmin toppahaalari löytyy nyt tästäkin talosta. Onneksi satuttiin ostamaan se juuri ennen kovia pakkasia, niin on lämmittänyt jo moneen otteeseen. Tossutkin tytöllä on, vaan niin ovat vielä isot, että taitaa ompelukone joutua vielä töihin. 

Omasta peruspaitakaavasta on moneksi. Tämä on omilla mitoilla piirretty ammattikoulun aikana ja sen pohjalta olen ommellut niin mekkoja kuin paitoja. Tällä kertaa rennompi trikoopaita. Kuosikangas on Majapuulta tilattua Bloome Copenhagenin trikoota ja hihat valmispaidasta, joka muuten ei ollut istuva. Tasku ja pääntien kanttaus tekonahkaa. Jospa kohta kelpais kouluun lähteä, kun on muitakin kuin kuluneita legginssejä ja nukkaisia paitoja kaapeissa. 

Lenkillä järven jäällä. Auringon laskiessa. Ulko-ovella roikkuu ihana Okta, Kalteva NY:n design-tuote. Ihana pakkanen. 

Ja se toinen arpavoitto vielä. Neuloskankaasta ommeltu rusettipanta. Pannan sisälle laitoin collegekangasta, niin että lämmittääkin vähän korvia. Samoin rusetin sisällä on samaa, että pysyy paremmin kuosissaan. Kaveriksi pakettiin lähti vielä turkinpippureita, voittaja kun vinkkasi olevansa herkkusuu. Onnea vielä voittajille! 

Lomailu mummoloissa. Siitä on nautittu viimeiset viikot. Pakkanen kiristyi ja hirsitalon lattioilla kuljettiin villasukissa. Vauvalla monta kerrosta vaatetta. Takkatulen lämpö. Ihmisiä ympärillä. Shoppailureissu Helsinkiin. Vihdoin löytyi mustat sukkahousut tytölle, niitä olikin metsästetty koko syksy. Nyt arkea kotona. Pakkanen pitää meidät sisällä, mittari näytti aamulla -32. Taidetaan siivota ja suunnitella kevättä. Ja jospa sitten vähän vielä ompelisin. Mutta onpa vaan mukava olla kotona jälleen. 

Pirtinpöydän ääressä kahvihetket. Rauhallisia, kun tilaa riittää. Niin kotona kuin nyt mummilassa. Pöytä on miehen lapsuuden kodista, anoppi ja appiukki maalasivat sen meille ja saimme joululahjaksi. Nyt kelpaa istua ja kestitä vieraitakin, kun syöttötuolin turvavyöhykkeen lisäksi jää vielä tilaa astioille ja tarjoamisille. Entinen meinasi olla vähän pieni, kun puolet pöydästä oli pidettävä tyhjänä lapsen ollessa ruokaseurana. Papajo-mukin sain myös lahjaksi. Niin ihana! 

Vaan uudenvuoden lupauksena tai oikeammin vaa'alla käynnin seurauksena myös päätin, että kahvihetkiä on vähennettävä tai ainakin herkkuja kahvin kaverina. Jos ja kun lukema kertoo lähes samaa kuin synnärille lähtiessä, on kai jo ryhdyttävä tuumasta toimeen. Vauva- ja inttivuosikilot. Jospa vihdoin pääsisin itsekseni lenkille! 

Meidän joulua. Touhutyttö tutkailemassa joulukortteja, aatonaattona maahan satanut lumi. Suklaata rasioittain, lautapelejä ja naurua. Hyvää seuraa. Tapanina pilven takaa kurkistanut aurinko. Joululahjaksi saatu niin pehmeä neulottu huivi lämmittämässä. Itsellä pari vuotta sitten ommeltu mekko, tytöllä aatonaaton iltana valmistunut mummolan yläkerrassa ommeltu. Meidän pieni tonttutyttö.