Pirtinpöydän ääressä kahvihetket. Rauhallisia, kun tilaa riittää. Niin kotona kuin nyt mummilassa. Pöytä on miehen lapsuuden kodista, anoppi ja appiukki maalasivat sen meille ja saimme joululahjaksi. Nyt kelpaa istua ja kestitä vieraitakin, kun syöttötuolin turvavyöhykkeen lisäksi jää vielä tilaa astioille ja tarjoamisille. Entinen meinasi olla vähän pieni, kun puolet pöydästä oli pidettävä tyhjänä lapsen ollessa ruokaseurana. Papajo-mukin sain myös lahjaksi. Niin ihana!
Vaan uudenvuoden lupauksena tai oikeammin vaa'alla käynnin seurauksena myös päätin, että kahvihetkiä on vähennettävä tai ainakin herkkuja kahvin kaverina. Jos ja kun lukema kertoo lähes samaa kuin synnärille lähtiessä, on kai jo ryhdyttävä tuumasta toimeen. Vauva- ja inttivuosikilot. Jospa vihdoin pääsisin itsekseni lenkille!
Uuden vuoden kunniaksi innostun kommentoimaan. Raskauskiloja pitäisi karistaa täälläkin, etenkin kun pienin vauva osaa jo lukea :D Ihana blogi sulla, tykkään lukea ajatuksiasi arjesta ja katsella kauniita kuvia.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja mukava että tykkäät! :) Yritän jatkaa siis samaan malliin. :) Tällä huonolla itsekurilla varustettuna epäilen suuresti, että mullekin voisi käy juuri noin, välillä jo toivoin että raskausajan diabetes olisi jäänyt minulle, niin pakko ois vaan syödä terveellisesti ja liikkua edes osa käsitöihin käytetystä ajasta. :D
PoistaMinulla on myös tarkoitus aktivoitua lenkkeilyn saralla ihan jo oman jaksamisen vuoksi. Raitis ulkoilma ja reipas kävely- tai juoksulenkki takaavat niin hyvän olon. Koitan asettaa maltilliset tavoitteet itselleni, jotta en lannistuisi mahdottoman edessä. ;)
VastaaPoistaOnnen ja ilon vuotta 2016! :)
Sen hyvän olon kyllä huomaa viimeistään silloin, kun saa aikaiseksi lähteä liikkeelle! Yhdessä siis yrittämään ja onnistumaan. :) Samoin onnellista vuotta!
PoistaIhana pöytä kyllä!!
VastaaPoistaNiin on! Ja se koko, ah!
Poista