valossa ja varjossa

Ihanaa viikonloppu! Ollaan ravattu koko viikko paikasta toiseen, päiväkodille aamupäiväksi, sieltä kouluun, kauppaan, kotiin... Aamulla lähdetty ja pimeän tullen palattu. Maanantaina se alkaa, päiväkotiarki. Ihanalta vaikuttaa ryhmä ja aikuiset. Paljon pieniä, mutta ihanasti leikitään lasten kanssa, istutaan sylitellen ja mennään lasten ehdoilla. Keskiviikkona tyttö ihmetteli vähän aikaa muita lapsia, torstaina oli jo reippaammin ja perjantaina lähti heti leikkimään leluilla. Ulkona viihtyi tosi hyvin, pulkkakyydista suorastaan riemastui. Isompien ryhmästä yksi poika veti innoissaan pulkkaa ja meiän rämäpää nautti vauhdista ja jännityksestä, nauraa käkättivät keskenään omille jutuilleen. Maanantaina sitten ensi kertaa yksin hoidossa, pieniä pätkiä aluksi ja pikku hiljaa pidempiä. 

Päiväkodilla rattaita säilytetään hoitopäivän ajan ulkona ja hirvittää jättää uusia yhdistelmiä pihalle, joten päädyttiin hankkimaan retroihin kuomu niin menevät hyvin päiväkotikärryistä. Saa laitettua sadesuojan ja vaunuverhon, jos uni yllättää kotimatkalla. Ja pitihän se verho ommella vähintään yhtä vanhasta kankaasta kuin kärrytkin on. Ostin taannoin keskeneräiseksi jääneen hameen sydänkangasta ja nyt se päätyi hyvään käyttöön. Toinen puoli on myös kirppislöytökangasta. Nurkkiin ompelin vielä nauhat, niin saa sidottua joko työntöaisaan tai turvakaareen kiinni. Pysyy pois tieltä jos ei verholle ole tarvetta. Oma laukku roikkumaan aisaan ja tytön reppu selkään, niin eiköhän ilman isoa koriakin selviä. Uni tuli jo ensimmäisellä testiajelulla, unettavaa tuo taitaa olla räminä ja tärinä mitä nämä vanhukset pitävät. Ja rakkaus näitä kärryjä kohtaan vain syvenee.