Syksyinen villamekko

Palataan vielä hetkeksi syksyisten Tampere -kuvien pariin! Tunnestustihan minä rakastan syksyistä säätä, syksyisiä värejä ja syksyä monessa muussakin asiassa. Tänä syksynä minua hellittiin hyvillä säillä varsin pitkään, sadetta ja kuravaatekeliä ei kovin montaa kertaa syksyn aikana nähty (nyt talvella sitten sitäkin enemmän..). Kaupungissa oli tänä syksynä ensimmäistä kertaa kankaiden pop up -kauppa, johon oli kerätty kotimaista kangasvalikoimaa monelta eri yrittäjältä. Minäkin sinne tieni suuntasin lämpimät merinovillakankaat haaveissa. Olisin tarvinnut työmatkapyöräilyyn villalegginssejä lämmittämään kirpakkoina aamuina, mutta tulinkin kaupasta ulos tämän kauniin merinovillaisen Kainon mekkokankaan kanssa. Pohdin tumman turkoosin ja tämän keltaoranssin välillä ja yhtään ei yllätä itseäni, että päädyin tähän. Ompelin yksinkertaisen mekon lasketuilla hihoilla ja lisäsin vyötärölle kankaan ympärillä kaupassa olleen nauhan, kun mekosta tuli valtava kaapu. Näin tätä olen jo monet kerrat töissä ja kotonakin pitänyt. Merinovillan ansiosta tämä on ihanan lämmin ja pehmeä, mukavuusvaate. Ja ne villakalsarit ostin sitten lopulta marketin hyllystä. 

Terveisiä hiljaisuudesta!

Syksy on hujahtanut vauhdilla ja nyt joululomasta nauttiessani muistin yhtäkkiä nämä Tampereen käsityömessu -reissulla ystävän kanssa kuvatut huivi ja pipo kuvat! Vaikka täällä blogissa ei ole näkynyt mitään elämää käsityörintamalla koko syksynä, etenkin lankojen ja puikkojen parissa olen iltoja viettänyt. Ompeluun tuntuvat arki-illat olevan liian lyhyitä ja väsähtäneitä, mutta aina pari kerrosta jaksaa neuloa lasten mentyä nukkumaan. Kunnon kameralla kuvaamiseen (milloinkohan viimeksi ollut akussa edes virtaa?), kuvien muokkaamiseen tai tekstien kirjoittamiseen en ole raaskinut käsityöaikaani käyttää. Vielä toivon, että keväällä valon lisääntyessä jaksaisin hiukan panostaa tähänkin puoleen, mutta mitään stressiä en aio tästä itselleni ottaa. 

Kesän neulefestareilta ostin langan ihanaan Woodsy -pipoon lankakauppa Lentävän lapasen pisteeltä. Neuloin keväällä jo yhden Woodsyn, mutta se päätyi isommalle tytöistä oltuaan minulle liian pieni. Tästä tuli täydellinen! Lanka on ihana, ei kutita yhtään, on ihanan pehmeä, mutta kuitenkin villainen. Koko juuri sopiva ja värittömyyskin todella kiva muiden värikkäiden asusteiden kaverina. Tykkään! 

Syksyllä ostimme messuystäväni kanssa lankakauppa Titityy yllätyslankapaketin, jonka jaoimme, kummallekin yksi yllärilankavyyhti. Kuvittelin saavani jonkun syksyisen tumman langan, mikä sopisi hyvin omiin väreihini, mutta värjärit yllättivät ja järkyttivätkin vähän vaaleanpunasävyisellä melankolisella vyyhdillä. Mietin, mihin ihmeeseen tämän kalliin ja ei niin mieluisan langan käyttäisin. Sopivasti neulepodcast Villapesuohjelman naiset olivat suunnitelleet Villapesuraidat -huivin, johon päätin tuhlata tämän yhdessä sinapinkeltaisen Arvetan kanssa. Ja tulipa tästä vaaleanpunaisesta lankajärkytyksestä varsin mieluisa käyttöhuivi! Näillä syksyisillä kuvilla toivotan teille hyvää uutta vuotta! 

Mitä: Woodsy -pipo / Melody Hoffmann

Mistä: Soft Donegal Lentävästä lapasesta yksi 50 g kerä riitti tähän pipoon

Miten: 3,5 pyöröpuikoilla

Mitä: Villapesuraidat / Villapesuohjelma

Mistä: Hedgehod Fibresin yllätyslanka ja Arvetta Classic 

Miten: 4 pyöröillä

Juhla-asusteet kuntoon

Tiedättekö tunteen, kun jotain asiaa on suunnitellut kauan ja välillä ottanut puheeksikin, mutta vastaus on aina kohteliaan kielteinen. Ja sitten yllättäen, ratkaisu onkin sama asia jonkun muun ihmisen sanomana ja puoliksi toteuttamana. Rusettiasiasta oli puhuttu lähes koko yhteiselomme ajan. Kuinka minusta rusetti olisi hieno, mutta mies ei ajatukselle lämmennyt. Muiden korkkirusetteja ihailin, mutta en tainnut ottaa edes puheeksi tai näyttää kuvaa armaalleni. Kunnes sitten sain valmistujaislahjaksi ystäviltäni korkkikankaisen Suoma -laukun ja toinen ystävistäni sanoi ääneen, että miehelle vielä korkkirusetti niin jo on tyylikäs juhla-asustus. Tämän sitten kerroin miehelle ja hän yllätyksekseni tokaisi, että mikäpä jottei. Ja silloin ei kannata jättää tilaisuutta hyödyntämättä! Korkkikangas odotteli jo kotona ja seuraavien juhlien alla tartuin toimeen. Kaava löytyi täältä. Alunperin ajattelin tehdä rusetin kiinnityksen ohjeen mukaan napilla/nepparilla, kunnes keksin hyödyntää vanhoista rintsikoiden olkaimista osat, joiden avulla rusetin nauhasta sain kiristettävän. Ja kuten aina, viime tingassa väsäsin minulle ja toiselle tytöistä korkista rusettiponnarit, ihan vaan leikkaamalla ja solmimalla. Tämä korkki on ihana materiaali! Helppo ommella (mutta haastava kääntää..), ei purkaudu ja pysyy muodossaan. 

Mekko itseommeltu aiemmin, nyt laitoin päälle ilman vyötä, olikin mielettömän mukava hellemekko! 

Kaarna -laukku Suomalta, lahjaksi saatu

Ponnari & rusetti itse näperretty

(Kuvat: Aino Tissari)

Kesäillan asu

Vihdoin lisää aiemmin postauksessa vilahtaneista mekosta ja neuleesta. Mä oon aikalailla joko tai ihminen, käsityöt kun valmistuu, ne kuvaan joko heti tai sitten vasta ikuisuuden kuluttua. Omien vaatteiden kohdalla ikuisuuden kuluttua tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, kun kuvaajaa on hankala saada lähettyville sopivaan aikaan ja paikkaan. Nämä kuvat otettiin ihan extemporee Neulefestari-iltana ystäväni kanssa, kun olimme kävelemässä festarialueelta hotellille ihanassa ilta-auringossa. Neulefestaritkin oli ihanat! Huipussa säässä lankojen ostelua, ihastelua, herkuttelua ja neulomista yhdessä muiden innokkaiden neulojien kanssa. Parasta pienessä lomassa oli kuitenkin hotelliyö ja ihana aamupala! Yövyimme ystäväni kanssa Hotelli Yöpuussa. Pitkän päivän jälkeen hotelliyön hintaan sisältynyt privaattisaunavuoro oli ihanan rentouttavaa, koko yön kestäneet yöunet ja monipuolinen, tuore aamupala kauden hedelmillä ja marjoilla, nam! Mutta vaatteisiin.. 

Tämä neule oli viimeinen yliopistossa aloittamani neuletyö. Kanditöiden esittelypäivänä istumista oli edessä lähes kahdeksan tuntia eikä mitään työtä kesken. Edellisen päivän istumisen ja nukahtamisvaaran jälkeen oli pakko käydä lankakaupan kautta hakemassa tarpeet uuteen työhön. Seuraavan päivän esittelyt jaksoinkin kuunnella paremmin. Paitaa neuloin koulun loputtua niin Tanskan lomalla, mökillä, takapihalla lasten uimahetkiä valvoessani ja monissa muissakin paikoissa. Nyt yliopisto-opiskelut ovat ainakin joksikin aikaa ohi ja uusi neulepaita valmiina. Paidasta tuli lopulta suunniteltua väljempi ja vähän vielä mietin, antaisinko tämän jollekin lahjaksi ja neuloisin itselleni uuden. Annoin paidan äidilleni kokeilulainaan, jos olisi hänelle parempi. Paita on malliltaan Veera Välimäen Pavement joskin muokattuna helman osalta lyhyemmäksi ja suoraksi. Lankana paidassa käytin yhtä suosikeistani, BC Garnin BioBalancea, villaa ja puuvillaa sopivana sekoituksena. Inspiraation tähän paitaan sain nupunupun Pavement -postauksesta. Lankaa neuleeseen meni alle 200 g, ostin viisi vyyhtiä, mutta yksi jäi kokonaan käyttämättä ja toisestakin jäi pieni määrä jäljelle. Varsin budjettiin sopiva neule siis. Neulefestari-iltana tämä paita oli sopiva lämmike viilenevässä säässä. 

Mekon ompelin keväällä nähtyäni Facebookin ompeluryhmässä ihanan lyhythihaisen kellohelmaisen mekon. Jyväskylän Kädentaitomessuilta ostamani Verson puodin kangas riitti juuri ja juuri mekkoon, kun puolikellohelmaa vähän sivuista kavensin. Yläosan kaavana käytin Joka tyypin kaavakirjan raglanpaidan kaavaa, jota kyllä tätäkin on muokattu itselleni istuvammaksi. Hihat jäävät kivasti pystyyn olalta, kun ovat todella lyhyet. Kellohelma ei alkuun istunut minulle yhtään, mutta pienellä muokkauksella tästä mekosta tuli ihan kiva kesämekkonen. Korun ostin muuten keväällä itselleni lahjaksi kandin työn palautettuani, Riemupuodin valikoimiin kuuluu tämä. Tykkään kovin! 

Todellinen tarveompelu

Just tällä hetkellä helteiden keskellä näissä kuvissa oleva huppari ei tunnu kovin tarpeelliselta ompelukselta. Ompelin tämän kuitenkin jo ennen juhannusta ja kuljin mökillä huppari päällä kokoajan. Ihan todellinen tarveompelu tämä kyllä oli, sillä aiempi ainoa vetoketjullinen hupparini sanoi vetskarinsa osalta sopimuksensa irti. Keväällä päiväkodissa sijaisuutta tehdessäni aamuisin töihin pyöräillessä meinasi välillä vilu tulla kun hupparia ei saanut kiinni. Tällä pitäisi syksyllä pärjätä paremmin, kun aloitan työurani. Huppari on maailman pehmeintä joustocollegea, R-Collectionin pop-up -myymälästä ystäväni minulle ostamaa. Vetoketju SPR:ltä, resorit Kangaskapinalta ja nyöri Nappitalosta. Hupun ja taskujen kangas on Verson puodin ihanaa Räsymattoa, yhtä kangaslemppareistani. Kaavan pohjana hyödynsin Ottobren Hide Awayta, jota muokkasimme keväällä ompelukurssilla omiin mittoihini sopivammaksi. Oon tavoilleni kangistunut, yhden hyvän kaavan löydettyäni käytän sitä lähes kaikkeen mihin vain se suinkin on muokattavissa. 

Korkkikangasta ja miehelle vaatetta

Mies osti uuden puhelimen. Läpällisia kuoria puhelimeen ei liikkeestä löytynyt, mutta muovinen takasuojakuori oli lähtenyt matkaan. Innostuin näpertelemään korkkikankaasta puhelimelle läppäkuoret, jotka suojaavat puhelinta kolhuilta. Käytin oman puhelimeni suojakuoria kaava-apuna. Vanhoista lasten leikkikuorista hyödynsin magneetit ja korkkikankaiden väliin liimasin vahvaa pahvia kontaktiliimalla. Ompelua tässä oli aika vähän, mutta edes reunatikkauksen verran. Miehen ostama muovinen takasuojakuori liimattiin tekemiini kuoriin myös kontaktiliimalla. Kovin huolella tehty tästä kuoresta ei tullut, mutta ajaa asiansa kuulemma hyvin. Itselle aion myös tällaiset värkätä myöhemmin. Seuraavaan versioon teen aukot kameroille tms. ennen liimailua ja ompelua, tähän oli hankala saada tehtyä siistejä aukkoja, kun tein ne vasta viimeisenä. 

Pienen ompelutauon jälkeen halusin ommella tämän Kankaiden yöstä Käpyseltä tilaamani Roiske -kankaan kaapista pois. Miehelle tästä olin paitaa suunnitellut, mutta hänen kuosimietintänsä vuoksi oli jäänyt tekemättä. Nyt päätin kokeilla, josko valmiina uppoaisi miehen makuun. Paita omalla kaavalla, bokserit Kangaskapinan ilmaisbokserikaavalla. Tasku Noshin farkkucollegea, ompelumerkki Ommelkuplasta. Bokserikuminauha kierrätetty vanhoista boksereista. Paidan pääntien huolittelin tällä kertaa eri tavalla kuin ennen, tuli musta aika kivannäköinen. Ommeltunakaan kangas ei kuitenkaan muuttunut miehen makuun sopivaksi, mutta veljeni tykästyi paitaan, joten käyttöön pääsee tämäkin. Aina kannattaa silti yrittää! 

Uusia tuulia

Kahden kuukauden tauko koneella istumisesta! Ei vaan tehnyt mieli kirjoittaa eikä edes kunnon kameralla kovin kuvata. Kandin palauttamisen jälkeen kiintiö taisi olla aika täynnä, vaikka uskoin tilanteen helpottavan ihan vaan kun työ oli tehtynä. Tässä välissä olen ehtinyt tehdä kahden ja puolen viikon sijaisuuden lastentarhanopettajana, valmistunut yliopistosta, viettänyt valmistujaisjuhlia ja saanut itsenikin yllätykseksi vakituisen työpaikan. Samaan aikaan olen ommellut lähes kaiken liikenevän ajan, kun sain valmistujaislahjaksi uuden saumurin <3 onkin ollut ihanaa surruuttaa menemään, kun konetta ei tarvitse säätää ja lankoja pujotella yhtenään uudelleen. Mieletön tunne! Yhtäkkiset, nopeat muutokset koulun päättymisen ja työpaikan saamisen ovat laittaneet pään pyörälle ja ajatuksen surisevat lähes yhtä lujaa kuin uusi saumuri. Olen samaan aikaan hurjan innoissani, helpottunut ja myös mietteliäs. Paljon uusia asioita edessä, paljon vielä opittavaa, paljon varmasti iloja, mutta myös isoja haasteita. Onnea on muutosten keskellä omat harrastukset, joiden kautta saa ajatukset lepoa ja uudenlaisia näkökulmia. Seuraavan kerran sit käsitöiden kera takaisin tänne! 

Kengät kirppislöytä SPR:ltä 50 snt, mekko Verson puodin kankaasta itsetehty. Keskeneräisenä neulepaita itselle. Mekosta ja paidasta lisää myöhemmin.