Polvipaikkoja, lettejä, rusetteja

 

Tyttö on kasvanut ulos lähemmäs vuoden käytössä olleista 74-80 cm vaatteistaan. Ihan yhtäkkiä huomasin, että lahkeet on jääneet lyhyiksi suurimmasta osasta housuja. Paidat vielä menisi, mutta niitä meillä ei kovin paljon ole ollutkaan ja bodyt alkaa tuntua vähän liikaa vauvanvaatteilta. Oli siis ryhdyttävä ompeluhommiin syystäkin. Collegepaita odotti kaapissa valmiiksi leikattuna, legginssit saksin aiemmista jämäkankaista. Ompeluryhmän inspiroimana päätin kokeilla polvipaikkalegginssejä. Aluksi ihan oikein laskeskelin saumanvarat polvipaikkoihin, sitten aloin epäillä ja leikkasin liian pienen palan. Onneksi tilkkuja riitti ja sain vielä uudet paikat leikeltyä. Aika hauskat tuli näistä, täytyy tehdä ehkä vielä jotkut värikkäät toisiksi. Lettipalasta riitti vielä tytölle legginsseiksi, aiemmin ompelin itselleni jo uudet samasta kankaasta, kun aikoinaan ommellut olivat hiukan kinttanat ja myin ne ystävälle. Niistä omista ei ole tullut otettua kuvaa, pitäisikin ryhdistäytyä taas kuvailemaan itsellekin ommeltuja. 

Varsinaista pipopulaa tytöllä ei ollut, mutta kun jälleen reilu viikko sitten puistossa täti-ihminen kommentoi lasta pojaksi, päätin tehdä tyttömäisemmän pipon kuin nämä aiemmin ommellut. Harmaa haalari mustavalkoisen pipon kanssa on ilmeisesti monen mielestä liian poikamainen... Puoliksi huvittaa, puoliksi kyllästyttää jo koko sukupuolittunut pukeutumisajattelu ja lapsen saamat kommentit. Myöhemminkin aion varmasti pukea tytölle vaatteita, joista ei loista sukupuoli kilometrien päähän. Mutta rusettipipo on ollut suunnitelmissa jo aiemmin tehdä, kun se taannoin kirpputorilta 30 sentillä löytynyt aito Papu-pipo katosi tai varastettiin toisella kirpputorilla ollessamme. Ompelin sitten heti kerralla kaksi versiota: toinen solmittavalla, toinen kiinteällä rusetilla. Pipoille on aina käyttöä. Aikamoista kopiointiompelua tällä kertaa, ensi kerralla jotain muuta.