Meillekin on tullut syksy. Löytyi uudet kengät vanhojen hajonneiden tennareiden tilalle. Kenkälaatikko puolestaan pääsi kaiken sekalaisen rojun säilyttimeksi, päällystin Marimekon lahjapaperilla. Paperia ostin ensin tarkoituksena kehystää sitä, mutta sopii laatikon kaunistamiseenkin hyvin. Kynttilät on kaivettu kaapeista ja saunakin lämmitetty ekaa kertaa täällä uudessa kodissa. Tämä mamma on ollut päivän kuumeessa ja antanut lapsensa syödä itse - takasi ruokarauhan mammalle. Kahvia on kulunut. Sen ja lääkkeen voimin jaksoin odottaa miestä lomalle. Mutta selvittiin päivästä! 

Tyttö sai samanlaisen sängyn kuin äitillä on ollut pienenä. 

Viime aikojen ompeluita

Pitkästä aikaa tuntee taas saaneensa kunnolla aikaan ompelun saralla. Viikonloppuna mies oli kotona ja lupasi mulle ompeluaikaa ja sen kyllä käytin tehokkaasti. Jumpsuitin ja kollarit taskuilla (ei kuvaa) sain aikaan silloin. Saumuri alkoi toimimaan vallan kiltisti, kun ostin taannoiselta Tallinnan reissulta Karnaluksista paremmat langat neulalangoiksi. Ei enää katkenneita lankoja ja menetettyjä hermoja, jes! Aikaakin säästyy huomattavasti kun ei tarvi joka saumaa ommella moneen kertaan. 

Vinovetskajumpsuit koossa noin 92 cm. Kaava normipaita- ja housukaavoista kasattu, vetskarin kohta ja huppu lisätty. Näitä on niin mukava värkätä, kun on kerran hoksannut tavan, jolla saa helposti tehtyä. Onnea on kaavantekotaito, vaikkakin tuskien kautta hankittu. Vaan kannatti käydä vaatetuspuolen koulua vuosi ja etenkin olla vaatetehtaassa harjottelussa piirtämässä kaavoja. Nyt sitä aikaa osaa arvostaa näitä tehdessä! 

Tytölle kahdet legginssit. Lahkeet on vielä pitkät, niin pitäis mennä pitkään. Meiän vauveli kun on hoikka eikä kyllä kovin pitkäkään, mutta kuitenkin ennemmin kapeat ja pitkän malliset on sopivia. Harmaa on EK:n perustrikoota, kuviollinen kässämessuilta ostettua Paapiin kangasta. Vieläkin ihmettelen miten päädyin tähän kankaaseen, värit kun ei oo sitte yhtään mun suosikkeja, mutta jotenkin tää tarttui matkaan ja nyt jo toiset leggarit ommeltuina, ekat jäi jo pieniksi. Näihin kaava on Ottobrestä, pituutta lisätty ja keskeltä kaavaa kavennettu sentin verran, niin on mukavan kaposet. Kaksoisneulaommel ei oo ihan täydellistä, mutta toimii. 

Edelliset ommeltuani teki mieli tehdä vielä jotain pientä. Vauvakin nukkui, joten jotain oli keksittävä. Aiemmin olin jo miettinyt, että tytön kalju pää kaipaa jotain hiusten tilalle ja päätin kokeilla pannan ompelemista. Rusetti on Vimman lettikangasta ja panta samaa EK:n trikoota kuin leggarit. Tästä tuli niin söpö! 

Neiti kohta puoli vee näyttää kun osaiskin istua, todellisuudessa keikahti heti kuvan ottamisen jälkeen makoilemaan sohvalle. :D  

Tämmösiä tällä kertaa! Inspis on ainakin löytynyt jälleen! Vielä löytyy lettikankaan paloja ja harmaatakin, jos joku siellä ruutujen takana haluis tämmösen, niin voisin joku päivä värkätä. 

Kuvia jo hetki sitten menneiltä päiviltä. Kamerassa on ollut akku lopussa ja kuvat jääneet sen syövereihin. Uimareissu lähirannalla. Mummilan reissulla ja Linnanmäellä. Yhdistelmä vauva mukana ja itse laitteissa kiertämässä ei ollut toimivin. Eikä sekään että autolla perille asti. Jospa jotain opimme tästä kerrasta. Onneksi pikkuveljet, joiden seuraneitinä olin, viihtyivät kuitenkin. Niin on sulonen tuo tyttö halaillessaan kettupehmoaan ettei voi kuvia olla ottamatta. 

Mummilan reissulla mieleen tulivat omat vanhat istumarattaani, todelliset aarteet. Niitä sitten penkomaan talon alta ja sieltähän ne löytyivät. Kovin olivat kankaat kärsineet ja yksi rengaskin kadonnut, vaan vielä näistä oiva peli puistoreissuille saadaan. Nyt on jo uudet kankaat ommeltuina ja vararengaskin mummilasta löytyi, kunhan saataisiin kankaat paikoilleen ja pehmustekin vielä ommeltua niin esittelen projektia enemmän. 

Kesäilta. 

Ohjelmantäyteinen viikko kohta takana. Kamerasta oli akku lopussa, niin kuvia meidän tekemisistä ei tällä kertaa ole. Maanantaina käytiin uudessa lähikirjastossa tulostamassa kaavat edellisestä postauksessa näkyneeseen syöttytuolin pehmusteeseen ja samalla sattui silmiin Virkkuri. Sen lainasin ja kannatti! Uutta inspistä löytyi kesken jääneeseen siksak-mattoon. Olin pitkään miettinyt, jaksanko kuitenkaan tuota siksakkia tehdä loppuun tai että riittäkö kude niin pitkään mattoon kuin haaveilin. Kuusikulmainen matto innosti niin paljon että eilen illalla vauvan jo nukkuessa yöunia alkoi koukku heilua. Moneen otteeseen aloin ja purin, ohje oli aika hankalaselkoinen. Vieläkään en tiedä, teenkö ohjeen mukaan, mutta toimii näin ainakin. Saa nähdä kuinka pitkälle tässä matossa pääsen. Tämä on ainakin helppo lopettaa siinä vaiheessa kun villakude loppuu. Joko iso olohuoneen matto tai kiikkustuoliin alle pienempi.

Tiistaina me puolestaan haettiin meille pakastearkku ja keskiviikko sain sinne mustikoita täytteeksi. Torstai oli neuvolapäivä ja illalla muutamia naisia kylässä. Paistettiin lettuja ja nautittiin toistemme seurasta. Perjantaina oltiin kaupungilla kulkemassa, mitään ei tällä kertaa ostettu, kunhan aikaa kulutettiin. Virkkauksen lisäksi eilen laitoin mansikoita soseeksi ja pakkaseen. Kaikennäköistä sitä on touhuttu. Ja onhan tuo aika kulunut ihmeen nopeaa, vaikka mies olikin jälleen koko viikon pois kotoa. 

Nyt on vauvaraukka vähän kipeenä, liekö rokotuksista saanut oireita vaiko ihan tautia pukkaa. Joka tapauksessa ollaan neljän seinän sisällä kotona ja vaikka virkataan jos ei muuta keksitä. 

(vähän huonolaatuisia kännykkäkuvia, mutta niin ihania)

Arkikin on juhlaa kun mies on kotona. Kunnon aamupalat ja ruuat. Seuraa kokoajan vauvalla ja äidillä. Käytiin ihan uimarannalla. Tyttö syö jo kovaa vauhtia soseita, maistuu hänestä vallan paremmalta kuin maito, ainakin syömismääristä päätellen. Sitterikin näyttää siltä. Tähän tarpeeseen haimme syöttötuolin. Kovin pitkään ei vielä  uskalla pitää alta puolivuotiasta istumassa, vaikka kovin pätevänä siinä istuukin. Jalat tukevasti alatasolla ja käsillä pitelee pöydästä kiinni. Irrottaessa keikahtaa sivulle. Olihan sille tuolille pehmikkeet ommeltava, kaupan tätien myymät kun ei äitiä niin kovin miellytä. Ja kun kaapissa oli pöytäliinasta jääneet Muija-kernin jämät, niin mikäpä oli omista tarpeista ommellessa. Kaavat pehmusteisiin löytyi Ruttuja-blogista. Suoraan ei kirjaston tulostin saanut oikean kokoista aikaan, niin leikkaaminen oli vähän haastavaa, mutta ompelu sujui oikein joutuisaan, yksien päiväunien aikaan. Tein vain päällipuolet kernistä, sitä kun oli hiukan hintsusti. Vaan hyvä niin, oli aika paljon näppärämpi kääntä kun toinen puoli on puuvillaa. Eikä näköjään vilku mistään välistä puuvilla, niin että samapa oli säästää tässä kohdin. Vanulevyä ei meidän talosta löydy, joten ihan tyynynsisuksista löytyneellä vanulla nämä täytin. Samoin tarranauha puuttui, mutta ompelin sivulipareiden alareunoihin solmimisnarut, toimii näinkin. Kannatti vaiva! Nyt on kivannäköiset ja helposti pyyhittävät pehmusteet tytön tuolissa.