Vauvalahjahöyrähdys

Sukuun syntyi uusi vauva! Ja minä vähän innostuin vauvalahja-asiassa. Ensin neuloin villapöksyt, kun niiden tekemisestä olin haaveillut jo pidemmän aikaa, muttei ollut tarvetta aiemmin. Villahousujen jälkeen innostuin lappuhaalarifarkuista ja päätin kokeilla onnistuisko semmoset ilman kaavaa. Ainolan farkkutrikoo riitti just ja just n. 56-62 cm housuihin. Saa nähdä, onko hyvän malliset. Käytin näitten kaavan pohjana (taas) Muita ihania -vauvanhousujen kaavaa pienennettynä. Yläosaa mittailin bodyn avulla sopivan kokoiseksi. 

Housujen jälkeen tein lupaamani tilkkupeiton, näitä onkin tullut tehtyä jo muutama. Aiemmin omalle vauvalle, sittemmin ystävän vauvalle ja nyt tämä mustavalkokeltainen. Tilkkujen asettelussa pyysin jo apua vauvan äidiltä, kun en jaksanut päätäni vaivata. Tuli jotenkin ihanan raikas tästä! Tämänkin ompelin ihan vaan saumurilla, suunnittelin jo tarkempaa tilkkupeittotekniikkaa, mutta nopea saumuriompelu houkutteli liikaa. Taustakankaana on Eurokankaan palalaarista aikoinaan ostettu keltainen college. Nämä trikootilkkupeitot on olleet kyllä tosi kivoja käytössä ja ihan parasta on saada kulutettua tilkkupussin jämiä näihin! 

Peiton jälkeen tuntui, että housut kaipaavat vielä bodyn kaverikseen. Vihdoin raaskin leikellä Vimman Tuuliturkki -kankaan tähän ja oman tytön legginsseihin. On jotenkin ihana ommella lahjaksi perheeseen, jossa tiedän näitä arvostettavan. Mitään ei olisi tarvinnut tehdä, mutta oli ihanaa tehdä. Bodyn kaavana Ottobren Bert -body koossa 56 cm. Muokkasin bodyyn kaavan nappilistan sijaan nepparit olalle. 

Okei, meni ehkä vähän överiks, mutta tulipahan ainakin itelle hyvä mieli, kun sain ilahduttaa itse tehdyillä lahjoilla. 

Villahousut

Malli: Mtoto Overalls

Ohje: Ravelrystä, ilmainen

Lanka: Drops Baby Merino

Menekki: alle 100 g, pieni jämäkerä jäi kahdesta kerästä

Puikot: 2,5mm resoreissa ja 3 mm muuten

Woodsy -myssy

Päivän asuksi sattui aika kiva yhdistelmä, kirpparilta löytynyt farkkupaita, Vimman Tuuliturkki -kankaasta ommellut legginssit ja uusi pipo. 

Jokin aika sitten ihastuin Nonnu Neulojan neulepodcastissa olleeseen Woodsy -pipoon. Tuli tarve saada uusi kevätpipo itselle. Neulefestareiden talvesta ostinkin langan, josta pipoa suunnittelin tekeväni. Kuulin kuitenkin, että malli on ehkä vähän naftia mitotusta ja päätin tehdä testiversion ennen kalliimman langan tuhlaamista. Ja vähän pieni tulikin, mutta juuri ihanan löysä pipo kolmevuotiaalle. Lankana tässä oli Dropsin Alpaca, ihanan pehmonen alpakkalanka. Aika erilainen lanka kuin ohjeessa, mutta kivasti toimii tämäkin. Kivan pipon sai siis tyttö! Tupsunkin tein tähän, mutta tyttö ei sitä halunnut niin en sitten laittanut. Lisätään myöhemmin jos alkaa mieli muuttua. 

Malli: Woodsy 

Ohje:Ravelrysta

Suunnittelija: Melody Hoffmann

Lanka: Drops Alpaca 1 kerä, 50 g (tupsukin tässä määrässä) 

Puikot: 3 mm 

Kevään tuntua mekossa

Eilisiltana mietin, etten ole pitkään aikaan nähnyt ystäviä ihan rauhassa, ilman lapsia, niin että lauseet ehtisi sanoa loppuun ja kahvin juoda jäähtymättä. Aamulla heräsin lasten kanssa ja muistin, että olimme ystävän kanssa puhuneet pop up -kaupasta, joka olisi viikonlopun ajan kaupungissa. Pakkasin kimpsut kassiin (neuletyönkin, jos vaikka kahvilla pikaisesti piipahtaisimme) ja hyppäsin ystävän kyytiin. Pop upit kierreltyämme totesimme, että kyllä se nyt on kahvin paikka ja etsimme aukiolevaa kahvilaa. Kovin montaa paikkaa ei ollut auki sunnuntaina aamupäivällä, mutta onneksi yksi ihana riitti. Kahvin, mokkapalan ja tuorepuuron kera kiertelin viimeiseen soppeen ja löysin rauhallisen oman huoneen meidän aamukahvihetkeen. Nautiskelimme niin herkuista kuin kahvilamiljööstä varmaan ihan yhtä paljon. Ja ennen kaikkea rauhassa, ihan ilman kiirettä. Olipa virkistävää istuskella vain itsestään huolehtien. 

Koska kahvilan huone oli niin ihana ja vähän sivussa muista kahvittelijoista, pyysin ystävää nappaamaan pari kuvaa uudesta mekostani. Pari viikkoa sitten Facebookin ompeluryhmään tuli myyntiin trikoita, joista yksi oli tämä kauan haaveilemani Noshin keltavalkoinen Kide-kangas. Nappasin sen itselleni ja ompelin tämän viikon ompelukurssi-illassa mekoksi itselleni. Muokkasin aiemmin talvella omia peruskaavoja paremmin istuviksi, nyt tuntuu aika toimivalta tämäkin kaava. Saumoihin lisäsin taskut, hihat tein puolipitkinä, niin menee kesälläkin kivasti. Ihanasti tuntui jo keväältä tämä mekko päällä! Alunperin oli tarkoitus laittaa helmaan kuminauha, mutta tämä onkin aika kiva näin. 

Nyt rentoutuneena uuteen viikkoon! 

Villapaita ja retkeilystä

Edellisen paidan ollessa kesken, aloin neulomaan jo tätä seuraavaa, Jennifer Steingassin Treystaa. Ihastuin paidan malliin Instassa, kun törmäsin eri henkilöiden kuviin tästä. Islantilaisia neuleita olin ihastellut jo monen vuoden aikana, mutta tämä iski kerrasta ja kunnolla. Mainitsin innostuksesta ystävälleni, joka innostui myös ja päätimme ostaa yhdessä Laine Magazine -lehden, josta paidan ohje löytyi ja aloittaa yhteisen projektin. Ostin langoiksi Dropsin Karismaa ja Limaa. Vähän mietin pääväriksi oranssia, mutta kun haluamaani sävyä ei ollut lähilankakaupassa kuin kaksi kerää, niin päädyin harmaaseen. Oranssi toimi kivana lisänä kirjoneuleessa. Valintaan olen tyytyväinen, tuo harmaamix- lanka on ihanan elävänvärinen! 

Työ eteni vauhdilla, kirjoneule osio oli niin koukuttava, että neuloin sitä jokaisena hetkenä joka vähänkin liikeni. Paksu lanka, nelosen puikot ja mieletön into, niistä on tämä neule tehty. Lanka oli tosi kivaa neulottavaa, niin kuin monet muutkin Dropsin langat mun makuun. Lima alpakkalankana vähän pehmeämpää, mutta Karismakaan ei kovin karheaa. Ihan paljaalla iholla oon tätä pakkaspäivinä sisällä pitänyt ja mukavasti toimii. Viime metreillä lanka loppui kesken ja oli loppunut myös lähikaupasta, joten jouduin tilaamaan netistä yhden kerän tummanharmaata Karismaa. Oli tukalaa odotella lankaa saapuvaksi, mutta kerrankin oli järkevä ja päättelin sillä aikaa kirjoneuleiden langat, niin että kun sain  langan ja helmaresorin neulottua, oli paita muutamaa langanpäättelyä vaille valmis. Ja sopivasti valmistuikin talven kovimmille pakkasille!

Viime viikoilla meidän seuduilla on välillä lähennellyt mittari jopa -30 astetta! Aika paljon mukavampi oli aamulla lähteä kouluun kunnon villapaita päällä. Olen ehtinyt pitää tätä jo aika paljon, joka päivä ollut päällä edes jonkun hetken valmistumisen jälkeen, ihanan lämmin mutta samaan aikaan hengittävä. Takinkaan alla ei ollut eilen liikaa, kun tyttöjen kanssa kävimme järven jäällä retkellä. Vähän täytyy moittia lankaa kestävyydestä, hihoihin ehti jo parin päivän käytön jälkeen tulla nyppyä.. Toisaalta ulkoiluneuleeksi tämän tein niin ei sinäänsä harmita. Ehkä neulon vielä toisen laadukkaammasta langasta siistimpään käyttöön.

Siitä retkestä vielä, aika ihanat retkikamut mulla olikin! Käveltiin järven jäälle eväitä syömään, siinä villapaitaa kuvatessa tytöt innostuivat hyppelemään kiviltä hankeen ja nauraa käkättivät innoissaan. Isompi heitti innostuksissaan voltinkin ja oli vain innoissaan! Kyllä näistä kunnon retkeilijöitä vielä tulee! Tammikuussa alkaneen #retkihaasteen myötä ollaan käyty muutaman kerran lähistöllä olevissa metsissä seikkailemassa. Ulkona oleminen ja johonkin muualle kuin lähipuistoon meneminen on tehnyt hyvää omalle mielelle ja tytötkin on innostuneet metsässä kulkemisesta. Toiveena on ollut mennä lähelle retkelle ja ottaa eväät mukaan, tärkein retkistä ymmärretty! Vinkkejä saa jakaa Jyvässeudun helpoista retkipaikoista näin pieniä retkeilijöitä ajatellen. 

Villapaidan tiedot vielä

Malli: Treysta (ohje saatavilla nyt siis myös Ravelryssä)

Suunnittelija: Jennifer Steingass

Puikot: nro 3,5 ja 4

Lanka: Drops Karisma tummanharmaa, vaaleanharmaa ja musta, Drops Lima ruosteenpunainen

Menekki: tummanharmaata ostin 8, viimeisestä kerästä kului vain vähän, vaaleanharmaata kului alle kerä, mustaa 1,5 kerää ja oranssi alle kerä. Tarkkoja määriä en saa punnittua huonolla vaa'alla. Yhteensä langat maksoivat noin 30 e eli ei pahanhintainen ollut tämäkään paita. 

Puolen vuoden työ

Syksyllä viimeisen opiskeluvuoden alkaessa kaipasin luentoneuletta. Neuletta, joka olisi kiva kaivaa repusta pitkien luentorupeamien keskellä ja antaa silmukoiden viedä neulojaa. Tähän mennessä olin neulonut pienempiä töitä, jotka valmistuivat nopeasti. Nyt en jaksanut edes ajatella villasukkia tai lapasia, vaan kaipasin puikoille jotain kaunista ja aikaa vievää. Ystäväni neuloi viime keväänä neuletakin, jota olin ihastellut moneen kertaan. Langat tähän malliin olisivat edulliset, joten aloin harkita. Katselin myös muita Missä neuloimme kerran -blogistin ohjeita, mutta lopulta päädyin alkuperäiseen ihastukseeni. Ensimmäisenä koulupäivänä kuljinkin matkalla lankakaupan kautta ja ostin sopivat langat. Ohjeenkin takkiin ostin, mutta luennolla aloin miettimään, jaksankohan neuloa nurjia kerroksia ja päädyin ostamaan vielä paitaversion ohjeen. Tässä paitaversiossa pitsiosiokin pääsee oikeusiinsa, kun se näkyy kunnolla. Neuletakkeja mä kun en oikein osaa pitää kiinni. 

Pitkään tätä sitten neuloinkin, kuten otsikkokin jo kertoo. Kului syksyn luennot, tuli harjottelu, jonka aikana työ ei paljon edennyt. Ennen joulua pääsin vihdoin kunnolla vauhtiin ja joululomalla anoppilassa sekä omassa kotonani paita valmistui helmaan asti. Hihoihin taas tyssäsi joksikin aikaa ja välissä neuloin niin pipon kuin huivinkin ennen kuin taas innostuin. Kevään luennoilla tikuttelin hihatkin valmiiksi. Vielä joksikin aikaa paita sai jäädä odottamaan päättelyä, kun innoissani alotin jo seuraavaa neulepaitaa. Että aikamoinen aikaa vievä projekti, ainakin sain tekemistä itselleni. Ohut lanka, pienet puikot ja paljon silmukoita, ei ihmekään että kesti. Mutta kannatti jaksaa, tämmöselle lämpöpatterille ohut villapaita on toimiva vaate. Jo lyhyen käytön perusteella uskallan näin sanoa. 

Mallista tykkään mielettömästi! Neulottiin ylhäältä alas yhtenä kappaleena ilman mitään palojen yhdistelyjä. Istutetut hihat ovat minulle kuin luodut ja pitsi ihana. Vielä jäin vähän miettimään, olisiko pitänyt neuloa vähän pidempi helma. Toisaalta aion käyttää tätä mekkojen kanssa, niin en oikein tiedä. Epäilen, etten jaksa enää alkaa tätä enää uudestaan neulomaan. 

Malli: Soulful -paita
Suunittelija: Anna Johanna
Lanka: Holst Garn Coast
Menekki: kolme kerää ostin, jäi jonkun verran. Alle 150 g, ehkä n. 130 g. 
Puikot 2,5 ja 3

Vertices Unite ja ajatuksia blogista

Jes, jotain valmista kaikista niistä keskeneräisistä neuleista! Huivi, josta innostuin hurjan paljon. Aloin neulomaan tätä tammikuun alussa ja varmaan joka ilta tätä neuloinkin, kun en vaan raaskinut millään olla neulomattakaan. Osio kerrallaan tekeminen oli koukuttavaa, aina kun sai yhden osan valmiiksi, teki mieli heti aloittaa seuraava ja nähdä miten valitsemani värit sopivat toisiinsa. 

Mehukekkerit -blogin käsityöhaasteen tammikuun teemana on #jämätammikuu, josta sain idean käyttää tähän huiviin jämälankoja ja muita pyörimään jääneitä ylimääräisiä keriä. Ihan riittävästi ei sopivia lankoja ollut, joten ostin huiviin toisen harmaan tuon vihertävän harmaan kaveriksi. Oransseja huivissa on montaa sävyä, kun käytin kaikkia jämäkeriä. Huivi pääteltiin l-cord reunuksella, mikä oli hidasta, mutta tulipahan siisti ja samalla opin uutta, kun en ollut tällaista päättelyä ennen tehnyt. Tosi kiva projekti ja ihanan nopeasti valmistui! Täällä meidän seuduilla pakkasta on riittänyt, joten ihan tarpeeseen valmistuikin. 

malli: Vertices Unite, Stephen West

koko: pienempi, mutta ihan riittävän iso tämäkin

langat: BC Garn Bio Balancea väreissä oranssi, keltainen ja tumma harmaa, Quince & co:n merinomohairia vihertäväharmaa, yksi minivyyhti Neulefestareilta (vaaleampi oranssi), Adlibriksen merinoa värissä orange rust (samaa sävyä kuin BioBalancen oranssi)

neulottu nro 4 pyöröpuikoilla

Ommellutkin olen, mutten ole ehtinyt ottaa kunnon kuvia, saati sitten istua tähän koneelle kirjoittelemaan mitään, kun koulutehtävien kirjoittaminen on täyttänyt kirjoitustarpeen ihan yli äyräiden. Välillä mietin, jaksanko enää tänne raapustella tekstejä, mutta aika monesti olen itse palannut omien töiden tietoja tarkistelemaan täältä, joten johonkin on kyllä hyvä merkitä muistiin miten minkäkin työn on tehnyt. Samaan aikaan kun pohdin jaksanko nähdä vaivaa blogin eteen, tekisi mieli kuvata ja kirjoittaa enemmän tavallisesta arjesta, mutta nykyään on paljon nopeampaa jakaa kuvat vaikka Instagramissa. Jatkan pohtimista, mutta ehkä tämä jatkaa siis käsityöpäiväkirjana, tavallista arjea sitten muualla. 

Kun neulontakärpänen puraisi

Tätä tyyppiä täällä näppisten takana on iskenyt neulontakärpänen! Viimeiset pari vuotta oon neulonut tosi vähän suhteessa aiempiin vuosiin ja pääasiassa pieniä lasten sukkia ja myssyjä. Yhtäkkiä syksyllä päätin, että alotan neulomaan itselleni paitaa, että on mitä luennoilla tehdä. Ja toden totta, tekemistä on ollut eikä paita ei oo vieläkään valmis. Nyt sentään jo lähempänä loppua kuin alkua. Kevään luentoja odotellessa! Mutta ei edes se, että mulla on yksi iso työ kesken, vaan että mä oon alottanut seuraavia töitä ennen kun se edellinen on valmis. En ois ikäpäivänä uskonut, että pystyn sietämään montaa keskenerästä työtä samaan aikaan, mutta yhtäkkiä se onkin ennen kaikkea mukavaa: voi valita mitä työtä minäkin iltana tai milläkin luennolla neuloo! Ensin oli se edelleen keskeneräinen paita, sitten välissä aloitin jo lapasia (kun en uskaltanut ottaa metallisia pyöröpuikkoja lentokoneeseen, vaan mukaan piti saada puiset sukkapuikot), sen jälkeen edellisen postauksen pipo ja nyt alotin vielä huivia. Enkä mitään pikkusta huivia, vaan ihan kunnon kääriytymishuivin. Hurjaa! Ainakin mulle. 

Ja koska näitä töitä yhtäkkiä on näin paljon kesken ja edelleen talossa häärii kaksi aktiivista lasta, tarttin myös uuden projektipussukan, johon kätkeä silmukat piiloon ahkerilta sormilta. Koska suunnittelin lähteväni eilen neuleiltaan, olihan se tehtävä pikapikavauhdilla ennen iltaa, että voin napata uuden pussukan mukaan. Neuleiltaan lähtö lopulta peruuntui, mutta onpa edes uusi pussukka keskeneräisille töille olemassa ja itseäni ilahduttamassa. Pussukan ompelin samalla Jujunan kaavalla kuin edellisenkin, siihen kun oon ollut tosi tyytyväinen. Eihän tämmösen tekemiseen välttämättä kaavaa tarttisi, mutta tulee omaan makuuni ainakin siistimpi ja osuu kätevämmin kaikki kulmat kohdilleen, kun ei leikkaa ihan summissa sinne päin. Kangas on kantoliinakangasta (tuolla näkyy liinana). Minulle jäi tätä Hertta -kangasta kiva pala, kun lyhensin liinan ennen myyntiä. Vuori puolestaan kirpparilta ostetusta tyynyliinasta, vetskari anopin varastoista. Ja tietty tähänkin piti ujuttaa noita nahkayksityiskohtia, kun niistä niin paljon tykkään. 

Projektipussukoissa kuskaan nykyään noita kaikennäkösiä neuleita sekä neulontatarvikkeita, kuten silmukkamerkkejä pienessä metallirasiassa, saksia, neulaa päättelyitä varten ja yleensä vielä jotakin ohjepaperia, lankavyötteitä ja lankoja. Tuossa keltaisessa pussukassa tällä hetkellä alimman kuvan sisältö ja niiden lisäksi vielä huiviin kuuluvat muut langat, jotka ovat erillisessä (muovi)pussissa, ettei langat oo ihan sekasin. Seuraavaksi voisinkin ommella vielä pieniä kangaspussukoita, joihin voisi laittaa ne muut langat ja sujauttaa pussin isomman projektipussukan sisään. Vaikka vähän hifistelyltä ehkä koko projektipussukkahomma tuntuukin, niin aika paljon mukavampi on kuskata töitä kunnon pusseissa aikasempien muovipussien sijaan. Ei enää puikot sojota muovipussista ulkona tai langat ole sekaisin luentomuistiinpanojen ja kynien kanssa.