Kotiäidin houkutukset

Vauva nukutettuna, pyykit pestyinä, tiskit tiskattuina, sänky pedattuna. Aika kaivaa suklaat ja kahvi esiin. Pahin himoni kohdistuu tuttuun ja turvalliseen Fazerin siniseen. Voisin syödä vaikka levyn kerralla, jos vain kehtaisin. Ennen raskautta söin karkkeja. Enää niitä ei tee mieli (syön silti jos mies ostaa), mutta suklaa. Moneen kertaan olen päättänyt, etten osta. Mutta tälläkin kertaa ostin levyt leipomista varten, vaan kohta ei ole puoliakaan jäljellä ja eilenhän minä kaupassa kävin. Lenkkeilen tosin samalla lähemmäs 7 kilometriä vaunujen kanssa, mutta turha kuvitella, että raskaus(karkki)kilot lähtisivät mihinkään, jos sama tahti jatkuu. Kuinka helppo onkaan itseään huijata, että imetyshän kuluttaa. Kuluttaahan se, mutta ei ehkä tätä tahtia, mitä suklaata suuhuni mätän. Kertokaa ihmiset, kuinka estää kulkuni suklaakätköille ja kaupan suklaahyllylle. Ja jospa nyt loput leipoisin suklaakekseiksi, että voin sitten syödä puolestaan ne. Voi hyvää päivää. 

Valon innostamat

Olen kantanut tyytyväistä lasta liinassa. Pikku A:n lonkat ovat auenneet, joten liinaan sitominen helpottui huomattavasti. Ensimmäisinä viikkoina vauva meinasi saada hermoromahduksia kantaessa, kun käytössä ollut trikooliina oli aivan liian paksu tälle hikikallelle. Löysin käytettynä tämän trikoisen Kimperin kantoliinan, meillä niin paljon toimivampi, kun ei ole liian paksu! Vauva tykkää ja äiti saa touhuilla samalla kun pikkuinen tuhisee sylissä. 

Valo on saanut huomaamaan myös kotona uusia asioita. Samalla kun viikonloppuna siivoilin, siirtelin myös mattoja paikasta toiseen. Olohuoneen edellinen matto, valkoinen kun oli, ei enää ollut kovin puhdas. Meillä rattaat ovat olleet korvaamatton apu vauvan nukuttamisessa ja sen oli matto näköinenkin. Vuoroin ulkona ja sisällä käytössä ollessaan kuskasivat ja kuskaavat kuraa sisälle aivan käsittämättömät määrät. Rengassuojat olisivat oiva apu, kunhan isoon markettiin asti tämä äiti ehtisi, niin jo loppuisi hiekan kulkeutuminen sisälle. 

Vauvan varpaat, voikohan suloisempaa edes olla. Auringon valossa, äitin ja iskän sängyllä oli hyvä loikoilla kuvattavana. Olipahan hyvä, kun otin kuvia, huomasin siinä valossa nuo hiukan kuivat jalkapohjat, ensi kerralla kylvyssä siis öljyä mukaan. 

Olemme lenkkeilleet kuluneina päivinä ahkerasti. Ehkäpä nämä raskauskilot lähtevät sillä liikkeelle. Niin ainakin toivoisin. Ainakin mieli pysyy virkeänä, kun saa raitista ilmaa ja liikuntaa.  Mukavia lenkkihetkiä kaikille! 

Viikonlopun juhlistamista

Inttilesken elämässä aina viikonloput eivät erotu arkipäivistä millään tavalla, kun mies on kiinni kassulla. Tänä viikonloppuna tilanne on juuri sellainen, joten päiviin täytyy keksiä jotain erityistä, että muistaa elävänsä lauantaita. Tänään siis siivosin ensin ja sen jälkeen silitin keittiön pöydälle liinan, hiukan juhlan tuntua arkiseen elämiseen. Samalla vähän valmistauduin huomisten vieraiden tuloon. Päivät myös kuluvat nopeammin, kun saa jotain konkreettista aikaan pikku A:n unien aikana. Marimekon Fokus pyöreäksi kantattuna on meidän 70-lukuisen pöydän paras kaveri. Samanlaisella pöydällä sen näin Talo&Koti -lehden kuvassa ja erään lastenhoitokeikan päätteeksi kulkuni kävi Marimekkoon palkinnoksi itsellenin kangasta ostamaan. Yhä tykkään paljon, vaikken kovin usein liinaa pöydällä pidäkään. Pitäisi olla ahkerampi siinä asiassa, pöytä kun kaunistuu joka kerta uudeksi itselle, kun liinan vaihtaa. 

Auringosta olemme tytön kanssa tänään nauttineet. Tyttö rattaissa ja minä kävellen kaupungin keskellä olevaa metsää ympäriinsä. Linnut lauloivat ja aurinko lämmitti selkää. Päivä oli ihan hyvä, vaikken miestä kotiin saanutkaan kuin muutamaksi tunniksi illalla. Parvekkeella mittari näytti 22 astetta ja istuin siellä tovin jos toisenkin nautiskellen. Kenties se kesä tulee sittenkin.

Huonojen unien jälkeen

Huonojen unien jälkeen osaa arvostaa kolmen tunnin nukkumista aivan uudella tavalla. Vaatii uskallusta nostaa saumuri (etenkin temppuileva sellainen) ja ompelukone pöydälle, sillä tekeminen voi keskeytyä milloin vain. Oman jaksamisen kannalta se on kuitenkin järkevää. Muutaman päivän jaksoin istua kotona mitään ihmeempiä tekemättä, sitten iski jo mökkihöperyys. Oli lähdettävä kaupungille ja alettava kässäilemään, että jaksaa nauttia vauva-arjesta. Kaapista löytyneistä ompelin itselleni testileggarit, kun vihdoin sain piirrettyä oman kokoisen leggarikaavan entisten kouluaikaisten taitojen ja Mallikelpoisen legginssiohjeen pohjalta. Olipa mukava palata ruostuneiden taitojen pariin kaavojen piirtämisen saralla, sitä kun tuli vaatetusompelija opintojen aikaan tehtyä ihan kyllästymiseen asti. Kässämessuilta ostamastani mustavalkoisesta merinovillasta tein lopulta itselleni tunikan, vaikka tarkoitus oli ommella vauvalle villahaalari. En kuitenkaan raaskinut, kun ihastuin kankaaseen niin paljon. Tekisipä mieleni tilata lisää, mutta kankaalla on kuitenkin hintaa, niin täytyy pohtia.. 

Huomasin myös, että vauvalle en ole ommellut vielä yhtään trikoista arkimekkoa ja päätin sellaista kokeilla. Kahdessa tunnissa sain aikaan kaksi mekkoa, ilman yhtäkään kertaa irronneita saumurin lankoja. Kaavatkin kerkesin samassa ajassa piirtää sopivan kokoisen bodyn pohjalta. Kankaita oli hiukan liian vähän ja helmat jäivät aika lyhyiksi, mutta eipä se vauvalla niin vaarallista ole. 

Meillä on myös vietetty ristiäisiä mummilassa. Juhlat sujuivat mukavasti ja olivat ihanat. Kaikki tärkeimmät (yhtä siskoa lukuunottamatta) pääsivät paikalle ilahduttamaan meitä vanhempia ja kenties myös tyttöä. Nimen päättäminen oli haastavaa, viimeisiin tunteihin asti pohdimme miehen kanssa ja lopulta päädyimme kuitenkin siihen, mitä olimme jo raskausaikana miettineet. 

Jonkinlainen päivärytmi näyttää muodostuneen pikku A:n päiviin mummilareissun jälkeen. Aamulla heräillään 8-10 välillä, sen jälkeen valveilla jutellaan ja tyttö on alkanut ihan kunnolla hymyilemään, noin tunnin verran jaksaa hyvin. Ennen kahtatoista mennään ekoille päiväunille, jotka kestävät aika tarkalleen kolme tuntia. Aamu-unien aikaan ollaan yleensä luuhattu kaupungilla, koululla syömässä tai kavereitten luona. Kahden ja kolmen välillä heräillään, syödään ja sen jälkeen taas tunti on hyvää jutteluaikaa, kunnes taas uni alkaa painaa silmiä. Ihmeellistä kyllä, parhaiten uni maittaa ulkohaalari päällä sisällä vaunuissa. Parvekkeella harvoin nukutaan kovin kauan, mutta unet onneksi jatkuvat, kun vaunut vetää sisälle. On ihanaa huomata, että osaa vähän jo arvioida milloin vauva on väsynyt ja milloin vain nälkäinen. Aiemmin tyttö näytti aina virkeältä ja saattoi valvoa vaikka kolme tuntia putkeen. Sen jälkeen nukahtaminen oli entistä vaikeampaa. Päivärytmin löytyminen helpottaa myös arjen suunnittelua. Taidankin suunnata nyt nauttimaan uniajasta! 

Räsymaton kohtalo ja muuta höpinää

Alkuviikosta piipahdin ystäväni kanssa Marimekkoon ja mitäpäs muuta tongimmekaan kuin palalaaria. Ilokseni ja melkein kauhuksenikin silmiini osui metrin palanen Räsymattoa. Lemppareintani kangasta, mitä meiltä löytyy jo kolmemetrisen verhon verran. Tässä pienessä kämpässä se ei kuitenkaan ole saanut kovin montaa hetkeä ikkunassa olla roikkumassa, se kun on aika hallitseva pienessä tilassa. Mutta. Pöytäliinana iski minuun täysillä, vaikka ajatuksena olikin tehdä kankaasta joko itselleni mekko vauvan ristiäisiin tai vauvalle siisti takki, kunhan kokoa on sen verran enemmän että kuosi edes erottuu. Nyt vain pohdin, raaskinko sittenkään leikata. Sanokaapa mielipiteenne, mitä tekisitte jos oisitte minun tilassani. Jospa se helpottaisi tätä päätöksen tekemistä. Siellä se kangas nyt lepäilee pöydällä, reunat ompelemattomina, odottamassa kohtaloaan. 

Tämä viikko on muuten ollut aikamoinen. Vauvan päiväunet olemattomia tai ainakin enintään vartin pätkissä nukuttuja. Kantoliina on ollut pelastus, kun uni ei vain pysy silmissä pienellä ihmisellä. Liinassa unta riittää aikalailla tasan kaksi tuntia, kunnes nälkä yllättää tai jos ei nälkä niin ainakin hiki. Tätä kirjoittaessanikin vauva tuhisee liinan uumenissa tyytyväisenä. Iltaisin, kun mies on ehtinyt armeijasta vapailleen, itku on tullut äidin silmään helpotuksesta, ei tarvitse ihan koko päivää olla yksin vastuussa suuresta aarteestaan. Tiistaina pääsin käymään yksin kaupassa, sitä vapauden tunnetta ihmettelin. Kuinka oudolta tuntuikaan kävellä yksin kauppakori käsi varrella, kun ei tarvinnut tarkkailla herääkö vauva kaukalossaan, sillä aikaa kun punnitsen tomaatteja. Kummallista, miten äitiys saakin nopeasti tuntumaan ennen niin tavalliset asiat suoranaisilta ihmeiltä. Vapauden tunnetta jatkaakseni oli ostettava istuttava vielä hampurilaista syömään, niin hienolta tuntui hengähtää hetki rauhassa. Kunnes iski jo ikävä pienokaistaan. Narsissikin tuolta vapauden reissulta tarttui mukaani, montaa euroa en köyhtynyt, mutta sitäkin enemmän iloa sain yksinäisiin päiviini. 

Tänään puolestaan kirppareille suuntasimme alkuviikon Marimekko-seuralaiseni kanssa ja teimme löytöjä. Lastenkirpputori Hippakaupasta löytyi Marimekon bodeja ja housut, toiselta kirppikseltä puolestaan itselleni juoksupaita ja kotiäitilegginssit. Myös Ruskovillan myssy ja merinovillainen karhumyssy lämmittivät mieltä ja kohta myös vauvan päätä. :) Mielessäni olin tämän viikon miettinyt, että jotain piristävää tarvitsen näihin päiviin ja kirpputorireissut ovat taatusti juuri sitä. Aika kuluu ja saattaa löytääkin jotain ilahduttavaa tai jopa tarpeellista. 

Kenties nämä päivät tästä helpottuvat, ainakin yritän muistaa, että liina pelastaa, kun uni ei meinaa tulla. 

Päiväunien aikaan

Joinakin päivinä meillä nukutaan pitkät päiväunet, toisina ei. Pari päivää sitten nautin kolmen tunnin unista tekemällä salaattia ruuaksi, painamalla kirpputoribodeihin kuvioita ja vaihtamalla lakanat puhtaisiin. Myös Kotilieden näytenumero kolahti luukusta, mikäs sen mukavampaa äitiyslomalaisesta. Tämän pidemmittä puheitta lähden syöttämään vauvaa.. 

Kirpputoreilijan löytöjen päivä

Aurinkoisia kevätpäiviä. Ja mikäpäs sen mukavampaa kuin kuvata maailman sulosinta lasta kevään kauniissa valossa. Ja tuijotella nukkuvaa vauvaa. Syöttää rauhassa sohvan nurkassa istuskellen, lenkkeillä ja tavata ystäviä. Yliopistollakin kävimme jo valmiilla lounaalla, kokoajan tyttö nukkui tyytyväisenä kärryissään. Lepposia äitiyslomapäiviä ainakin vielä.. saa nähdä pysyykö vauva yhtä rauhallisena myöhemminkin. 

Tätien kanssa käväsimme kirpputorilla, kun vauva reppana olikin syntyessään niin pieni, ettei äiti ollut hoksannut ostaa riittävän pieniä vaatteita. 56 senttisiin kun tyttö tällä hetkellä hukkuu. Yhdet ainoat oikeasti sopivat vaatteet meiltä löytyy, 44 cm body ja 50 cm housut, jotka ostimme Lontoon tuliaisina tulevalle vauvalle. Kirpputori kierrettiinkin 50 senttisiä vaatteita silmällä pitäen ja tädit olivat tarkkoina silminä. Saalis olikin sen kokoinen, että moni silmäpari oli selvästi ollut etsimässä. 4 sukkahousut, 4 bodya, 4 housut, 2 mekkoa (tosin nämä ovat vielä isoja) ja 1 yöpuku. Hintaa kertyi yhteensä 16 euroa. Ei paha. Tähän asti olen pyrkinyt ostamaan omaan makuuni sopivia vaatteita, mutta nyt tein poikkeuksen ja ostin valkoisetkin bodyt, ajatuksella että painan kangasvärillä pilkkuja, kolmioita ja muita kivoja kuvioita. Jospa ne sitten näyttäisivät enemmän meidän näköisiltä. Myös valkoinen yöpuku saa ylleen uuden kuosin, saa nähdä mitä keksinkään.. kivaa ajanvietettä siis tiedossa vauvan unien aikaan, kenties huomenna ehtisin. Kangasväritkin ovat valmiina kaapissa ja perunoita löytyy jääkaapista - kaikki siis valmiina painamista varten. :)

Huomenna neuvolan täti tulee kotikäynnille, toivon suuresti, että tytön paino olisi kääntynyt kasvuun, ettei tarttisi alkaa lisämaitoa syöttämään. Sen näkee sitten. Pitäkäähän peukkuja!