Seuraa ylenmäärin kuvia rattaista. Täyttyneestä tietämättömästä haaveesta. Rakkaudesta näihin rattaisiin.
Nämä kärryt, jotka kerroin löytäneeni mummilasta, talon alta. Kankaat hyvin homeisina, likaisina ja runko jo ruostetta ottaneena. Yksi alkuperäisistä renkaista kadoksissa. Näiden vuoksi on valvottu muun muassa yksi yö, miettien mistä saada samanlainen alkuperäinen rengas yhden kadonneen tilalle. Mummilasta löytyi uudempien Emmaljungien rengas vararenkaaksi, mutta ei se korvannut alkuperäistä vihreine vanteineen.. On hihkuttu löytöä, saatu hullun maine ja oltu onnellisia, niin onnellisia että nämä olivat vielä tallessa. Kärryt, joissa itse olen istunut ja sisaruksenikin minun jälkeen. Ja jotka ovat jo meille käytettynä ostetut. Kaiken kestävät. Ei yhtään muoviosaa, paitsi renkaiden keskiöt.
Alkuperäiset renkaat olivat tällaiset ohuet ja kohtalaisen kovaa muovia. Kyyti hyvin tärisevää.
Yhä on tarra tallella! Liat vielä rungossakin paikoillaan.
Haararemmin nepparista voi kai päätellä, että kankaatkin olivat alkuperäiset. Värikin ehjaa kasaria. Haalean liilaa, tosin haalistunutta. Saumojen välistä löytyi tummempaa, varmaan lähempänä todellisuutta ollutta väriä.
Siellä se vararengas on vielä paikoillaan. Vyötkin näissä kärryissä on joskus ollut, vaan ovat aikojen saatossa lähteneet irti, jämä vain oli paikoillaan.
Runko on ehjä, mikäpä näitä särkisi. Jarru ja jalkatuen säätökin pelaavat. Samoin selkänojan lepoasentoon laittaminen.
Näiden kuvien ottamisen jälkeen piirsin alkuperäisistä kankaista kaavat. Iisi homma, kun tuo istumaosa osa on tosi simppeli ja vain muutamasta osasta koostuva. Leikkasin kankaat, ompelin. Pyyhin rungon. Osa ruosteistakin lähti ihan pyyhkimällä. Osa on vielä paikoillaan, jonakin päivänä kokeilen vielä toimiiko kokiksen putsaava voima näihin.
Renkaita kyselin muutamalta kaverilta, selasin torin annetaan ilmoituksia ja mietin mitä tekisin. Vaan sitten toisesta mummolasta tuli puhelu, että heillä kyllä on vanhoja renkaita jopa neljät nelikot, josko jotkut niistä olisivat sopivat. Ja voi kerrassaan, kun olivatkin! Mummo sahasi myös istuimen pohjaan ohuen vanerilevyn tueksi.
Siinä ne nyt ovat, meidän puistokärryt. Istumaosan kangas on Ikean paksua puuvillaa. Saatiin se mummolassa ollessa paikoilleen, kun mies suoristi rautatikut, joilla kangas kiinnittyy runkoon. Pähkin jonkin aikaa tekisinkö värikkäästä retrokankaasta nämä, mutta päädyin tällaiseen missä ei lika näy ja on kestävää. Ilmettä saa sitten vaihtamalla pehmustetta. Nyt käytössä ihan äippäpakkauksen makuupussi, joka sattui reissussa olemaan mukana. Kaapissa leikattuna odottaa vanulevyä ja ompelua ihan näihin kaavoitettu pehmuste.
Sitä iloa kun päästiin kärryttelemään. On tainneet entisaikaan olla ihmiset lyhkäsempiä kuin nykypäivänä, kun ovat niin kätevät kokeiset nämä kärryt tälle lyhyelle mammalle. Koska koria ei ole, saa kangaskassi kantaa tarvittavat tavarat mukana. Ompelin kyllä tuohon istumakankaan selkäosaan myös taskun mihin saa näppärästi avaimet ja puhelimen, niin välillä pärjätään ihan ilman kassiakin. Tämä kassi on juuri kotiutunut RiiKe:ltä. Tykkään!
Vielä odottaa haararemmin nepparia, solmulla mentiin viikonloppu ja toimi tyytyväisellä matkustajalla näinkin.
Kankaat on ommeltu tosta käsinojan kohdalta alkuperäisen mukaan, mutta kun mä en laittanu tähän mitään pehmikettä, niin eihän ne pysy ihan niin kuin pitäisi. Jos kauneusvirhe alkaa häiritä, täytyy purkaa ja kääntää taite sisäpuolelle niin on kauniimpi. Mutta ehkä tällaisten ei kuulu olla täydellisiä.
Ne renkaat! Sopii näihin melkeen paremmin kuin alkuperäiset. On pehmeemmätkin, niin ei ihan jokainen pikkukivi täryytä työntäjän käsissä. Vaikka kyllähän nämä tärisee..
..niin että uni tuli tytöllä varsin nopeasti. Tytölle, joka harvoin nukahtaa rattaisiin laittamatta erikseen nukkumaan peittelemällä. Peukku suussa se siihen simahti, suloinen. Näissä on taikaa!
Onnelliset kärryistään <3
Voisin kirjoittaa näistä tuhat ja sata kehuvaa sanaa. Mä niin tykkään!
Kiitokset siis täten vielä sekä mummilaan että mummolaan, meidän tyttö ajelee nyt äitin ja iskän sekoitusrattailla!
