Lueskelin tässä pari iltaa sitten juttuja vastasyntyneen kantamisesta ja muistin, että mullahan on laatikossa myös rengasliina. En oo oikeen koskaan tykännyt liinan väristä, mutta kun halvalla löydettiin ystävän kanssa Ellevillin kudottu kantoliina, niin tein tämän renkulan siitä. Rengasliinalla tykkäsin kantaa tyttöä n. 3-6 kk iässä, jolloin hän kuikuili ympärilleen eikä viihtynyt kovin hyvin rattaiden kopassa muuten kuin nukkuessa ja kantaessakin kiukutti, jos ei nähnyt eteenpäin. Suunnittelin värjääväni liinan jo tuolloin reilu vuosi sitten, mutta jotenkin se aina jäi. Osittain pelotti, että liina menee pilalle, jos väri onkin kamala, osittain varmaan vaan unohdin aina koko asian. Nyt päätin, että otan tämän mukaan synnärille, jos saan värjättyä. Lähikaupasta ostin Dylonin pesukoneväriä värissä Emerald Green ja Sunflower Yellow. Lyhensin liinan häntää hiukan, niin että sain testipalat kummankin värin kanssa koneeseen. Eniten olisin ehkä halunnut murretun tumman keltaisen liinan, mutta keltainen kokeilupala oli suorastaan kamalan värinen. Liian vaalea ja liian kirkas keltainen. Onneksi vihertävä sävy oli tosi kiva! Värjäämisen ajaksi ratkoin renkaat irti, kun en keksinyt, millä olisin suojannut ne niin, ettei metalli olisi kolissut koko pesun ajan koneen rumpuun ja toisaalta värjäys kärsinyt. Ompelin renkaat värjäyksen jälkeen hiukan eri kohtaan kiinni, niin kantoliina on yhä turvallinen. Tykkään väristä kokoajan enemmän ja enemmän, kannatti värjätä!
10/19/2016
10/09/2016
Syksyn valot ja värit
Nautin syksyn valoista ja varjoista. Syvistä väreistä. Takapihan pihlajaan lensi parvi tilhiä marjoja syömään. Ilta-aurinko pilkahti samaan aikaan. Siivet siivilöivät valoa, en voinut kuin ihailla. Ja kaivaa kameran esiin.
10/07/2016
Kaukalopussi vauvalle
Esikoisen ollessa vauva todettiin kaukalopussi tosi käteväksi. Meillä lainassa ollut pussi oli kuitenkin niin lämmin, ettei sitä pystynyt käyttämään kuin muutaman kerran, ilman että vauva oli aivan hiessä. Päätinkin siis ommella itse vastaavan pussin. Käytin tähän vanhan äitiyspakkauksen makuupussin, jota muokkasin eri kaukalopussiohjeiden ja oman maun pohjalta (täällä ja täällä ainakin ohjeita). Päällystin pussin sekä sisältä että ulkoa pehmeällä trikoolla. Ompelua helpottaakseni käytin tukikankaita niin vetoketjun reunaan kuin pääntien reunoihinkin. Ompelu olikin yllättävän iisiä, kun kankaat ei joustaneet joka suuntaan ja lopputuloskin on siisti. Kiristysnauhaksi laitoin ontelokudetta, kun kuminauhat oon kokenu vähän liian joustaviksi tämmöisiin. Samalla kun tein tämän pussin, ompelin myös haaravyölle uuden pehmusteen, alkuperäinen kun oli jonnekin kadonnut. Nyt pitäisi olla vauvalla mukavat oltavat automatkoilla. Talvea vasten tämä ei varmaan ihan kovimmilla pakkasilla ole riittävän lämmin, mutta villahaalari vauvalle nii eiköhän tällä pärjää. Ainakin pussi on mukavan pehmoinen, tekisi mieli itsekin kömpiä tommoseen nukkumaan.
Ihanan pehmon vauva sai lahjaksi, kun tein ompeluvaihtarit kaverin kanssa. Sopii hyvin pussin kaveriksi kaukaloon roikkumaan.
Ihanan pehmon vauva sai lahjaksi, kun tein ompeluvaihtarit kaverin kanssa. Sopii hyvin pussin kaveriksi kaukaloon roikkumaan.
10/03/2016
Ompelulaneilla
Olin viikonloppuna ompelulaneilla. Ompelua aamusta iltaan samanhenkisessä seurassa, mikäs sen kivempaa. Osa lanittelijoista aloitti urakan jo perjantaina, itse olin mukana lauantain aamusta alkuiltaan ja sunnuntaina vielä hetken aikaa, tarkoitus oli vain hakea enää koneet pois, mutta ylläriylläri en raaskinutkaan lähteä heti takaisin kotiin. Olin valmistautunut laneille leikkaamalla valmiiksi jumppiksen, kahdet housut, bodyn, tumppuja ja vaunuverhot. Yhdet housut ja myssyt leikkasin vasta paikan päällä.
Body kokoa n. 56 oli odottanut ompelua jo jonkun aikaa. Kaavana Bert -body jostain Ottobrestä. Edessä neppilista ja taakse laitoin ompelumerkin. Oon jostain syystä laiska käyttämään tukikangasta, mutta kanssaompelijoitten suosituksesta käytin sitä neppilistaan ja olipahan helpompi saada siististi ommeltua! Tikkauksetkin onnistuivat kerrasta, taidan käydä ostamassa tukikangasvaraston... Myös lettimyssyn kaava on jostain vanhasta Ottobre -lehdestä. Housut kirpputorilöytö.
Nämä vaunuverhot ompelin serkun lapsille tuplarattaisiin. Tuli niin kivat, että tekispä mieleni tehdä vielä meillekin toinen versio aiemmin ommellun kaveriksi. Kanttasin nämä joustavalla vinonauhalla, sirkkojen kohtiin laitoin vahvaa tukikangasta, toivottavasti toimii käytössä eikä ala sirkat irtoilemaan.
Lisää vaaleanpunaista meidän taloon, mikähän mua vaivaa? Näin jossain vaiheessa instassa kuvan samanlaisesta jumppiksesta lettihupulla ja pakko oli matkia samanlainen, kun Eurokankaan laarista löytyi muutamalla eurolla iso pala ihanan paksua collegea. Tämä jumppis on kooltaan n. 56-62 cm. Villasukat ja myssyn oon neulonut jo aiemmin.
Lettisöpöyksiä oli pakko ommella vielä pienessä koossa vähän lisää. Hiippamyssy kaupan pipoa apinoiden, housut muitaihania -kaavalla ilman haarapalaa, toivottavasti toimii näinkin. Jos ei niin sitten ratkomishommiin myöhemmin. Näissä tumpuissa vuorina viimeiset merinovillan palat, lämmittää pieniä sormia mukavasti. Housut kokoa 56-62 cm.
Vaunuverhot testissä meidän rattaissa. Kivoilta näyttää näissäkin.
Kuvissa olleiden lisäksi tein tytön nukelle tumput, yhdet vauvan housut, jotka taitaa päätyä myös nukelle ja pipon, joka odottaa vielä tupsua. Semmosia sain aikaan tällä kertaa. Mukava kokemus oli ommella porukalla, syödä pikapikaa välissä ja jatkaa taasen. Kamerakin oli mukana laukussa, mutta yhtään kuvaa en muistanut ottaa. Tai raaskinut käyttää aikaa kuvaamiseen.
Nyt alkaa olemaan vauvaompelukset valmiina. Toivottavasti ei tarvitse kovin kauaa enää odotella.
9/18/2016
Polvipaikkoja, lettejä, rusetteja
Tyttö on kasvanut ulos lähemmäs vuoden käytössä olleista 74-80 cm vaatteistaan. Ihan yhtäkkiä huomasin, että lahkeet on jääneet lyhyiksi suurimmasta osasta housuja. Paidat vielä menisi, mutta niitä meillä ei kovin paljon ole ollutkaan ja bodyt alkaa tuntua vähän liikaa vauvanvaatteilta. Oli siis ryhdyttävä ompeluhommiin syystäkin. Collegepaita odotti kaapissa valmiiksi leikattuna, legginssit saksin aiemmista jämäkankaista. Ompeluryhmän inspiroimana päätin kokeilla polvipaikkalegginssejä. Aluksi ihan oikein laskeskelin saumanvarat polvipaikkoihin, sitten aloin epäillä ja leikkasin liian pienen palan. Onneksi tilkkuja riitti ja sain vielä uudet paikat leikeltyä. Aika hauskat tuli näistä, täytyy tehdä ehkä vielä jotkut värikkäät toisiksi. Lettipalasta riitti vielä tytölle legginsseiksi, aiemmin ompelin itselleni jo uudet samasta kankaasta, kun aikoinaan ommellut olivat hiukan kinttanat ja myin ne ystävälle. Niistä omista ei ole tullut otettua kuvaa, pitäisikin ryhdistäytyä taas kuvailemaan itsellekin ommeltuja.
Varsinaista pipopulaa tytöllä ei ollut, mutta kun jälleen reilu viikko sitten puistossa täti-ihminen kommentoi lasta pojaksi, päätin tehdä tyttömäisemmän pipon kuin nämä aiemmin ommellut. Harmaa haalari mustavalkoisen pipon kanssa on ilmeisesti monen mielestä liian poikamainen... Puoliksi huvittaa, puoliksi kyllästyttää jo koko sukupuolittunut pukeutumisajattelu ja lapsen saamat kommentit. Myöhemminkin aion varmasti pukea tytölle vaatteita, joista ei loista sukupuoli kilometrien päähän. Mutta rusettipipo on ollut suunnitelmissa jo aiemmin tehdä, kun se taannoin kirpputorilta 30 sentillä löytynyt aito Papu-pipo katosi tai varastettiin toisella kirpputorilla ollessamme. Ompelin sitten heti kerralla kaksi versiota: toinen solmittavalla, toinen kiinteällä rusetilla. Pipoille on aina käyttöä. Aikamoista kopiointiompelua tällä kertaa, ensi kerralla jotain muuta.
9/10/2016
Purettu ja jälleen neulottu
Seuraa tarina siitä, kuinka yksi lanka aiheutti lähes vuoden neulomisjumin. Ostin viime vuoden käsityömessuilta vyyhdin Tukuwoolin keltaista villalankaa. Väri oli ihana, sen enempää en miettinyt mitä tästä langasta tekisin.
Heti alkajaisiksi messujen jälkeen kerin vyyhdin ja suunnittelin, mitä siitä alkaisin neulomaan. Lanka tuntui karhealta ja epäilytti vähän. Aloin kuitenkin neulomaan tytölle norjalaismyssyä, kunnes hoksasin, ettei meiltä pipoja puutu. Purin. Tämän jälkeen loin silmukat omiin villasukkiin ja purin jälleen. En minä villasukkia tarvitse enkä kesää vasten jaksanut niitä neuloakaan. No seuraavaksi loin silmukat omaan pipoon ja sitä muutamalla luennolla neuloin menemään. Kunnes huomasin, että piposta tulee ihan valtava enkä jaksanut enää alkaa sitä alusta tekemään. Purin jälleen.
Kaikkien näiden purkamisten jälkeen hoksasin, että taaperolla on villasukkavaje. Syksyksi ei ole yhtään sopivia villasukkia, joten päätin tällä kertaa kokeilla niiden neulomista tästä epäonnenlangasta. Villasukat taaperokoossa tuntuivat myös riittävän pieneltä työltä, kun koko lanka kyllästytti.
Onnistuin luomaan silmukoita kerralla sopivan määrän ja työ jopa eteni kohtalaista vauhtia. Vaikka pitkään tämä ensimmäinen sukka oli silti työn alla. Tässä matkan varrella olen oppinut paljon, itsestäni neulojana. Ennen kaikkea, tasasta sen langan olla pitää. Haluan neuloa tasaista ja sileää jälkeä. Tästä langasta se ei onnistunut. Ärsytti. Tykkään myös ihan vähän paksummista langoista, vaikka se ei ollutkaan suurin harmi tätä villaa neuloessa. Vauvan myssyä neuloessani sen viimeistään huomasin, parempi pysytellä tutuissa ja turvallisissa halvoissa markettilangoissa. Babywoolille taidan olla pitkään kiitollisuudenvelassa, neulomisen ilo on jälleen palannut.
Mutta valmiiksi ne tuli, kaikista epäilyksistä ja tympääntyneisyydestä huolimatta. Ja kivatkin niistä tuli. Varret on melkeen polviin asti, niin rusettien avulla pysyy hyvin jalassa. Taaperon mielestä rusetteja on myös kiva kiskoa auki.
Taapero halaili sukkiaan eikä olisi halunnut ottaa jalasta. Paras kiitos tehdystä työstä.
Kirjoitan vielä tähän muistiin muutamat tiedot sukista.
Taaperon pitsisukat
36 s, puikot nro 3,5. Lanka Tukuwool fingering.
1o1n muutaman kerroksen ajan, sitten 4 krs oikein, 1 krs langankierto, 2 o yhteen koko kerroksen ajan. 4 krs oikein. Näin kunnes varsi sopivan mittainen. Nilkkaan muutama kerros 1 o 1 n. Peruskantapää, kantapääkavennuksissa kavensin yhden silmukan enemmän, niin että jäljelle jäi silmukoita 34. Näillä lopuilla neuloin, kunnes taaperon varpaat peittyivät. Kavennus 2 o yhteen puikon alussa ja keskellä, 1 välikerros kunnes silmukoita jäljellä 16 ei enää välikerroksia. 8 viimeistä silmukkaa vedin langan läpi. Varren ensimmäisistä reikäkuvioista pujottelin nyörin läpi rusetiksi.
9/08/2016
Sitterin uudet päälliset
Ostimme BabyBjörnin sitterin käytettynä tytön ollessa parin kuukauden ikäinen. Miten käytetty tämä meillä olikaan, pelasti yksinäiset aamupalat, mahdollisti inttilesken suihkussa käymisen ja monet muut askareet. Tyttö viihtyi tässä itseään keinutellen niin hyvin, että sain jopa ommeltua hänen ollessa hereillä. Päälliset olivat aika kulahtaneet jo ja olinkin aikonut päällystää tämän jo silloin melkein 1½ vuotta sitten. Nyt tartuin ompelulistan kolmanteen kohtaan ja sain kuin sainkin tämän tehtyä sohvan päällystyksestä jääneistä kangaspaloista. Kangas on Ikean paksua harmaata puuvillaa, niin en laittanut edes tukikankaita. Väliin ompelin yhden kerroksen vanulevyä, niin on pehmeämpi pienen olla kyydissä. Piirsin kaavat alkuperäistä päällistä käyttäen ja näkyy hyvin onnistuneen kaavoitus, kun kerralla tuli juuri sopiva. Haaraosan kiinnitykseksi ompelin Karnaluksista ostetut puunapit. Tikkasin samat saumat kuin alkuperäisessäkin ja onnistuin tikkauksissa jopa paremmin kuin koskaan uskalsin toivoa. Kannatti tarttua tähän toimeen, nyt on katselukelpoinen sitteri odottamassa vauvaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)