Toisinaan inspiraatio iskee, vaikka ei uskoisi. Tätä kangasta olen pyöritellyt ja pohtinut ja miettinyt, miksi edes ostin. En pidä pinkistä. Silti jokin tässä oli ihanaa. Viime kesänä ulkoilmakirppikseltä ostettu muutaman euron Marimekko muuttui vauvan kesähaalariksi. Vuorina joustofrotee, ettei liian kuuma, mutta edes vähän lämmittävä. Hupuksi tahdoin hiipan, näyttää niin söpöltä pienen vaatteissa. Ompelin tätä illan viimeisinä tunteina, kun olisi ollut järkevintä nukkua, mutta en vain raaskinut. Epäilin alkuun, etten saa vetskaria ommeltua venyvän vuorin ja puuvillapäällisen väliin, mutta hyvinhän tuo onnistui, koneessa on ihan huippu vetskarijalka, nyt kun opin sitä käyttämään. Millähän malttais vielä odottaa tälle käyttäjää? :)
Seuraavaksi kaivelin kaapeista lisää Marimekkoja ja värikkäitä retrokankaita. Haaveenani tehdä jotain pientä ja nopeaa. Kankaita löytyi iso läjä, kun pienetkin tilkut riittäisivät.
Lopputuloksena iso nippu tuttiketjuja, joihin nipsuja olin ostanut kirpputorilta, henkeleissä näitä on monia. Osaan hain myös uudet nipsut Kestovaippakaupasta, kun kirpparilöydöt eivät riittäneetkään... Joskus innostun kenties liikaakin. Ompeleminen oli koukuttavaa, en olis malttanut lopettaa, kun sain niin "paljon" aikaan, monta valmista tuotetta lyhyessä ajassa. Keltainen tutti kaverina, kyllä nyt kelpaa! Näistä osa lähti jo vauvalahjoiksi kaverille, ei yksi vauva ehkä näin montaa kuitenkaan tarvitse, vaikka mukavahan näitä on eri vaatteiden kavereiksi suunnitella. Aluksi ompelin silkkinauhaa tuttipäähän, mutta nopeasti totesin kuminauhan käteväksi. Koska tykkään kuoseista, täällä ne nyt ovat olohuoneen pöydällä ilahduttamassa ainakin jonkun aikaa, ties vaikka siihen asti kunnes käyttäjä on ilmaantunut näkyville.
Täytyy jaksaa ompeluhommia, jospa aika kuluisi nopeammin vauvaa odotellessa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit lämmittävät mieltä, kiitos! :)